Uutiset

 

 

Uutislistaukseen

Virpi_Hirvonen2020.jpg

Diakoniatiimi täydentyi yhdellä auttajalla

5.1.2021 15.27

Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyön tiimi täydentyi vuoden alusta alkaen yhdellä työntekijällä, kun lapualainen sairaanhoitaja-diakonissa Virpi Hirvonen aloitti osa-aikaisena työntekijänä Sirkka Fräntin jäätyä osa-aikaiselle eläkkeelle. Hirvonen tekee 50% diakonian virkaa ja vuorottelee Sirkan kanssa kahden viikon jaksoissa. Lapuan tuomiokirkkoseurakunnassa on kaikkiaan kolme diakoniatyön virkaa.
-Olen onnellinen ja kiitollinen, että tulin valituksi, hän hehkuttaa koska paikkoja on harvoin haussa.
Hirvonen on työskennellyt aiemmin Hopearinteellä hoitotyössä ja viime vuodet tehnyt terveyskeskuksessa sijaisuuksia. Diakoniatyön pätevyyden hän hankki viisi vuotta sitten koettuaan hoitotyön fyysisesti hänelle liian raskaaksi.
-Seurakunta on minulle luonteva työpaikka ja diakoniatyössä on paljon samaa kuin aiemmissa tehtävissä. Se on paljon kuuntelemista, keskustelemista ja vierellä kulkemista, pohtii Virpi Hirvonen.
Diakoniatyöntekijät tukevat ja auttavat vaikeissa elämäntilanteissa eläviä. Hätä voi liittyä esimerkiksi yksinäisyyteen, sairastamiseen, suruun, taloudellisiin vaikeuksiin, päihteiden väärinkäyttöön ja väkivaltaan. Diakoniatyöntekijät rohkaisevatkin ottamaan yhteyttä jos joku kokee tarvitsevansa kuuntelijaa elämän iloissa ja suruissa.
Hirvonen tietää omasta kokemuksesta mitä suru ja menetys ovat. Hän on kiitollinen saamastaan avusta diakonian kautta.

- Puolison menettäminen ja leskeksi jääminen olivat iso suru, josta selvisin mm. osallistumalla seurakunnan järjestämään sururyhmään. Myös diakoniatyön täydennysopinnot toivat uutta ajateltavaa ja tulevaisuutta surun keskelle, hän sanoo.

Virpi Hirvosen, kuten Sirkka Fräntinkin, erityisvastuualueita ovat Torikirppiksen toiminnasta vastaaminen, päihde- ja kriminaalityö sekä työ kuurojen parissa. Diakoniatyön tehtävänä on
Jeesuksen esimerkin ja opetusten mukaisesti lähimmäisen palveleminen. Se on kirkon tuntomerkki ja luovuttamaton tehtävä.

Teksti ja kuva: Minna Ylimäki-Hemminki