Hiljaisuuden toiminta

Hiljaisuuden toiminta on maakunnallista. Erilaisia tapahtumia ja kokoontumisia järjestetään mm. Lakeuden ristin kappelissa Seinäjoella. Lähialueen hiljaisuuden retriiteistä kerrotaan tällä sivulla, valtakunnallisesti niistä ilmoitetaan Hiljaisuuden Ystävien ry. sivuilla. Tämä toiminta on tarkoitettu kaikille niille, jotka kaipaavat elämäänsä hiljaisuutta ja rukousta.

 

Artikkeleita hiljaisuudesta:

Universaali musiikki

”Maailman alusta asti musiikki on ollut mukana kaikissa luoduissa, jokaisessa yksityisessä oliossa erikseen ja kaikissa yhteisesti, annettuna ja mukaan luotuna. Ei ole olemassa mitään ilman sointia ja rytmiä.”

Näin kirjoitti Martti Luther. Musiikki on ollut aikojen alusta läsnä ja osa ihmisen jokapäiväistä elämää. Rukouksia, psalmeja ja tekstejä on laulettu alkukirkosta lähtien. On tiedetty, että sävel vahvistaa sanaa ja tuo tekstiin toisen, näkymättömän ulottuvuuden.

Luther kirjoitti myös, että musiikki antaa levon ja karkottaa paholaisen. Millainen musiikki saa mielemme lepoon ja ajatuksemme kohti pyhää? Jokaisella meillä on lempimusiikkimme, jonka kuuntelu tutkitusti tekee hyvää. Meillä on silti myös melko yhtenäinen käsitys siitä, millainen musiikki on vaikkapa rauhoittavaa tai yksiselitteisesti hengellistä. Monen kokemus on, että keskiaikaisen kirkkolaulun ajattomat sävelmät auttavat hiljentymään ja vievät pyhän äärelle. Tuon ajan musiikki perustuu kirkkosävellajeihin, joiden sävelkulut noudattavat luonnossa ja meidän jokaisen kehossakin resonoivaa yläsävelsarjaa. Nykyään suosituksi tulleen vanhan musiikin meditatiivinen luonne on vastapainoa aikamme hälylle. Vuosisatoja vanha löytääkin monissa meissä resonanssinsa; siinä on jotain tuttua.

Antiikista barokin kynnykselle musiikin ajateltiin heijastavan maailmankaikkeuden järjestystä, jonka lukusuhteiden mukaisesti harmonioilla oli omat paikkansa. Samalla ajateltiin, että erityisesti sakraali, hengellinen musiikki heijastaa tuonpuoleista; luomisessakin läsnä olleen järjestyksen mukainen sointi tekee näkymättömästä jotain näkyväksi. Monien vanhojen virsien säkeistöissä viitataan lauluun ja soittoon, jota myös taivas on täynnä. Musiikki yhdistää taivasta ja maata; jo täällä laulamme yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa.

”Sinua ikuista isää kumartaa koko maailma. Sinulle kaikki enkelit, sinulle taivaat ja kaikki vallat, sinulle kerubit ja serafit laulavat lakkaamatta: Pyhä Herra Sebaot.” (Te Deum-hymni 300-luvulta, vk 802)

Teksti: Tea Polso

Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. Psalmi 42

Hiljaisuus ja odottaminen, kuinka ne kuuluvatkin yhteen. Ristin juurella ja tyhjän haudan äärellä saamme hiljentyä. Odota Jumalaa. Mitä minä oikein odotan? Varmasti moniakin asioita elämän runsauden keskeltä, mutta kun hiljaa ja rauhassa kuuntelen sydäntäni, niin eikö sieltä nouse odotus hyvästä sanasta, joka on minulle tämän päivän matkaksi varattu.

Tuo hyvä sana on Ylösnousseen läsnäolo elämämme keskellä. Sanansa lupauksen mukaan Hän on kanssamme kaikki päivät, mutta niin usein me emme muista tai huomaa sitä. Siksi on hyvä hiljentyä ja odottaa. Missä Ylösnousseen voi tänään kohdata, jonkun lähimmäisen kautta, jossain elämän pienessä tapahtumassa? Usein Jumala yllättää odottavan ihmisen. Joskus elämän arki tuntuu kuolleelta ja tyhjältä, elämän tarkoitus ja merkitys on hukassa. Mutta jos elämän arkiset asiat muuttuvat tärkeiksi ja tuovat iloa, niin eikö silloin saa ajatella, että Ylösnoussut on läsnä. Kuitenkin suurin osa meidän ihmisten elämästä on sitä arkista aherrusta ja elämää-

Ristin Herra kutsuu meitä seuraansa, odottamaan hiljaa ja luottavaisesti häntä sisimmässämme. Ihmistä ei pakoteta mihinkään muottiin, vaan Jumala avaa meille tien, jota kulkea. Tuolla tiellä emme kulje yksin, vaan sillä tiellä on tukenamme ja voimanamme anteeksiantamus ja laupeus. Tuolla tiellä joudumme myös sisäisiin taisteluihin, koska olemme rikkinäisiä ja epätäydellisiä. Ylösnousseen seurassa huomaamme, kuinka oma tahto ei ole aina sama, kuin mikä on Jumalan tahto. Mutta tällä tiellä löydämme ilon ja vapauden, joka avaa meidän jähmettyneitä luulojamme ja asenteitamme. Olisiko tämä jotain siitä, kun sanotaan, että ylösnousemus alkaa jo täällä ajassa? Ja sitä, että maasta ristille korotettuna Vapahtaja vetää ihmisen ristin luokse, anteeksiantamuksen äärelle.

Rukous: Sinä Kristus, otat kantaaksesi sen mikä meitä painaa niin kokonaan, että elämämme kaikki kuorma kirpoaa ja hetki hetkeltä uudestaan me lähdemme keveälle matkalle levottomuudesta kohti luottamusta, varjoista kohti elävän veden kirkkautta, omasta tahdostamme kohti Jumalan valtakunnan näkyä. Ja vaikka emme rohkene sitä edes toivoa, sinä näin sallit jokaisen ihmisolennon heijastaa kasvojasi. Aamen.

Matti Kristola