Isänpäivän perhemessussa toimitettiin kaste ja annettiin lapsille ehtoollinen

Isänpäivän perhemessu Lapuan tuomiokirkossa marraskuussa 2012 kutsui perheitä lapsineen lähelle kristillisen uskon pyhimpiä asioita, kasteen ja ehtoollisen sakramentteja. Messussa toimitettiin pyhä kaste, mikä on Suomessa vain harvoin käytetty, mutta syvästi kristillinen perinne. Siinä pienen vauvan liittäminen seurakunnan jäseneksi tulee todelliseksi hyvin näkyvällä tavalla, rukoilevan seurakunnan keskellä.

Vanhempia kutsuttiin tuomaan lapsia myös ehtoolliselle. Suomessa palattiin jo 30 vuotta sitten vanhaan kristilliseen käytäntöön, jonka mukaan ehtoollinen kuuluu kaikille kastetuille, joille on opetettu ehtoollisen merkitystä. Seurakunnissa tätä periaatetta on lasten osalta edistetty vaihtelevasti.

– Haluamme tehdä lapsen oikeutta ehtoolliseen tunnetuksi ja tutuksi, jotta ehtoollisella käymisestä tulisi yhtä tuttu ja turvallisuutta tuova perinne kuin iltarukouksesta. Ehtoollinen on lapsenkin aarre, lapsityön pastori Laura Lahdensuo kertoo.

Varsinaista alaikärajaa ehtoolliselle ei ole, mutta kirkon ohjeistuksessa sen on ajateltu luonnostaan asettuvan noin 6-7 vuoden ikään.

Lasten osallistuminen ehtoolliseen sai vielä 1980-luvulla lievää torjuntaa sen vuoksi, että ajateltiin sen vähentävän konfirmaation painoarvoa. Varauksellisuus on vähentynyt, kun on huomattu, että konfirmaation merkitys säilyy ja jopa korostuu, kun ehtoollista on opittu pitämään arvossa. Lapsi tulee ehtoolliselle aina aikuisen kanssa, mutta rippikoulun käynyt ja konfirmoitu nuori saa tulla ehtoolliselle itsenäisesti.

Alkeet riittävät

Lapsityön pastori Laura Lahdensuo on lokakuun aikana käynyt tapaamassa perheitä seurakunnan avoimissa päiväkerhoissa ja kertomassa heille lapsen oikeudesta ehtoolliseen. Lapselle ehtoollisesta voi kertoa hyvin yksinkertaisesti. Lapsen ei tarvitse ymmärtää ehtoollisen teologiaa laajasti, niin kuin ei aikuisenkaan. Lapselle voi kertoa ehtoollisen ydinasian: se on Jeesuksen ystävien pyhä ateria, erityinen Jeesuksen läsnäolon ja anteeksiantamuksen ateria.

Lapsi ymmärtää silloin, että se eroaa muusta syömisestä ja juomisesta. Ehtoollinen on sakramentti, jonka mysteeriluonne, pyhä yhteys armolliseen Jumalaan ei ole koskaan tyhjentävästi selitettävissä.

– Jos viinitilkan maku arveluttaa, lapsi voi kastaa ehtoollisleivän reunan isän tai äidin viinipikariin, jolloin viinin maku jää vähäiseksi, Lahdensuo ehdottaa.

– Ja tietenkin lapsen voi tuoda alttarille entiseen tapaan myös siunattavaksi, mikä on perheille yleensä jo tuttu käytäntö.

Perhekirkossa kasteen toimittaa tuomiorovasti Juha Ikola, ja liturgina toimii Laura Lahdensuo. Mukana messun musiikissa ovat kanttori Paula Pääkkösen johtamat lapsikuorot Pauliinat ja Pikku-Eliinat. Messu on pienillekin lapsille tavallista virikkeellisempi ja viihdyttävämpi, sillä laulut Rukous on silta ja Jumalan kämmenellä esitetään laululeikkeinä, joihin voi liittyä penkissä laulaen. Messussa kastettavan vauvan kummi laulaa yhden laulun.

Kirjoja lasten iloksi

Lapualla halutaan tehdä lasten kirkkohetket myös muulloin mukavammiksi. Seurakunta on hankkinut kymmeniä värikkäitä, hengellisiä lastenkirjoja, joita lapsen saavat lainata seuraavasta sunnuntaista alkaen kirkon eteisessä olevista koreista messun luettavaksi messun ajaksi. Osa kirjoista on lelunomaisia ”reppukirjoja”, jotka on kiinnitetty jonkin Raamatun hahmoa esittävän nuken selkään.

– Kirjakorit ovat esillä tavallisissa jumalanpalveluksissa, joissa ei ole muuten erityisiä lapsille suunnattuja virikkeitä. Perhekirkkojen aikana kirjoja ei käytetä, koska messu on suunniteltu silloin muutenkin pitämään lapsen mielenkiinnon yllä.

Heli Karhumäki