Ideoita ja valokuvia löytyi ideointiseuroissa, mukana isokyröläiset kertomassa juhlistaan

Herättäjäjuhlien ideointiseuroihin saapui jo iso joukko lapualaisia 7.2.2012. Mukana oli Isonkyrön herättäjäjuhlien järjestäjiä kertomassa tämän kesän (2012) juhlista ja niiden järjestelyistä.

Kertomukset valmisteluiden iloista ja haasteista virittivät lapualaisissakin mukavaa odotuksen tunnelmaa. isokyröläiset toivat mukanaan omien juhliensa varainkeruutuotteita, joita on myyty jo parin vuoden ajan herättäjäjuhlien järjestelykuluihin.

Seuroihin oli pyydetty tuomaan mukana mm. valokuvia aiemmista Lapuan herättäjuhlista, ja Lapuan Sanomien entinen päätoimittaja Juhani Heinola toikin mittavan määrän Lapuan herättäjäjuhlien 1984 lehtileikkeitä sekä vuoden 1943 juhlien valokuvia. Myös Heikki Keisala toi seuraavalla viikolla tiedotustarkoituksiin toivottuja valokuvia vuoden 1984 juhlilta.

Tuotteita, tunnus, ohjelmaideoita

Lapualaisilla on nyt oikea aika ryhtyä ideoimaan omaa varainkeruutaan. Yksi tärkeimmistä valmistelu- ja varainkeruuvaiheen asioista on suunnitella talkoilla valmistettavia tai paikallisten yrittäjien tuotantoon sopivia tuotteita, joita myydään juhlien kulujen kattamiseksi. Jokaisella herättäjäjuhlapaikkakunnalla on ollut omat hittituotteensa, kuten kiuruvetisillä villaiset körttishaalit ja isokyröläisillä kierrätysmateriaaleista valmistetut kattaustabletit.

Millaisia tuotteita lapualaiset keksivät?

Nyt alkavat rytinällä monet käytännön valmistelut, joilla juhlista saadaan lapualaisen näköiset ja oloiset. Millainen on juhlien tunnus ja kuva? Mistä löytyvät juhlien parhaat oheisohjelmaideat?

Muistoja Lapuan herättäjäjuhlilta 1984

”Odotan joka vuosi herättäjäjuhlia kuin joulua”, tuumaa Eeva Heikkilä. Ajatus lienee monelle tuttu. Herättäjäjuhlat, ystävien tapaaminen ja seuroissa istuminen ovat monille vuoden kohokohta.

Turkulainen Eeva Heikkilä muistelee kotiseutunsa herättäjäjuhlia Lapualla vuonna 1984. ”Iltaseurat alkoivat auringon lempeässä valossa. Lakeus oli kaunis. Kentän laidalla kohosi Suomen sodan tuttu muistomerkki, oltiin Kiviristillä. Kentälle oli pystytetty myös juhlien oma risti ja sen juurelle oli kannettu erikokoisia luonnonkiviä.”

”Meidän surumme ja huolemme, kipumme ja vaivamme ovat kuin nuo kivet. Mutta saamme tuoda ne kaikki, pienet ja suuret ja heittää ne ristin juureen. Siellä ne otetaan meiltä pois ja voimme keventyneinä jatkaa matkaa”, hän muistelee Lapuan tuomiorovasti Jussi Rannan puhetta. Seurapuhe huojensi ja hoiti. ”Antauduin vapain sydämin hengittämään ystävyyttä ja kotoisuutta, mitä Etelä-Pohjanmaa minulle aina merkitsee.”

Sunnuntain jumalanpalveluksessa hänen miehensä Rauno Heikkilä oli jakamassa ehtoollista. Seuraavan päivän Ilkka-lehdessä oli juhlaselostusten lomassa Jussi Asun ottama valokuva, missä Rauno Heikkilä siunasi rattaissa istuvaa poikaa. ”Kuvassa on valoa. Se on yhtä valoisa kuin on muistoni Lapuan herättäjäjuhlista”, Eeva Heikkilä kertoo.

(katkelma on lainattu Hengellisestä kuukauslehdestä, toimittajana Johanna Sointula)