Etusivulle | Yhteystiedot | Sivukartta | Tekstikoko | Haku

Lapuan Tuomiokirkkoseurakunta Koulukatu 2
62100 Lapua
**@**

Taloustoimisto
Auki ark. 9-14
puh. (06) 4385 251 ja 4385 250

Kirkkoherranvirasto
Auki ark. 9-14, lisäksi ke 16-17
puh. (06) 4385 230 ja 4385 231

Telefax (06) 4385 270

Naisten kesken puhuttiin luopumisen tuskasta

Eija Suominen puhui sydämeen käyvästi menetyksestään. Vaikka siitä toipuu, suru ei väisty koskaan ja kapinoinninkin hetket yllättävät välillä.

Lähes kaksi tuntia kuunneltiin tarinoita, joista monet sisälsivät yhteisiä kokemuksia.

Kahvi maistuu, kun on vuoroin naurettu ja pyyhitty kyyneleitä.

Naisten kesken -iltapäivässä lauantaina 19.2. puhuttiin monenlaisesta Luopumisen kivusta. Järjestäjänä Tuomiokirkkoseurakunta ja Kansanlähetyksen naiset.

Iltapäivän vieraaksi on kutsuttu Vaasalainen lastentarhanopettaja Eija Suominen Hän menetti aviopuolisonsa vajaa kolme vuotta sitten - hänen miehensä kuoli syöpään keväällä 2008. Hän kertoo, miten hän on selvinnyt luopumisen tuskastaan tähän asti.

”Tässä ajassa on vaikeampaa luopua ja rajata, kuin ottaa ja mennä mukaan, on joku joskus todennut – ja siinä lienee vinha perä; sillä miltei jokainen haluaa pitää kiinni saavutetuista eduista, tavaroista ja läheisistä ihmisistä. Tänä päivänä emme haluaisi luopua mistään, päinvästoin me vain keräämme lisää kaikkea. Joku kerää antiikkia, toinen taas kokemuksia, joku kerää rahaa, toinen valloituksia jne. Mutta mitä sitten, jos täytyykin luopua kokoelmista, talosta ja tavaroista; puhumattakaan, että on pakko luopua läheisestä ihmisestä? Mitä sitten tapahtuu ja miten siitä selviää?

Suomisen lisäksi iltapäivässä puhujina oli oman seurakuntamme jäseniä. Tilaisuuden avasi ja juonsi Auli Malkamäki.

Heli Karhumäki
kertoi rakkaista tavaroista luopumisen vaikeudesta. Hanna Kankaala menetti isänsä (54 v.) syöpäsairauteen ja hoiti tätä sairauden loppuvaiheessa.

Anni Hakola
on kokenut avioeron, mutta löytänyt kaiken keskellä elävän Jumalan.

Liisa Laurila
menetti lapsensa vaikean sairauden uuvuttamana. Takana oli monen vuoden hoitojakso ja jäähyväiset.

Välillä laulettiin, lopuksi nautittiin runsas kahvitarjoilu ja jatkettiin jutustelua vapaasti kupin ääressä.

Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä Sivun alkuun Tulosta