Heli Karhumäen joulupakina: Jos joulu onkin näytelmää, niin Jeesus on totta

Mä kysyyn pari vuotta sitten mun lapsiltani ennen joulua, että minkälaanen joulu on kaikista paras? Mikä on tärkeintä, jotta tulis hyvä joulu?
Pojat sanoo, että sellanen johona kellään ei oo kiire eikä kukaan oo pahalla päällä.

Ai ai ai, mä tunsin piston syrämmessäni. On tullut vissiin äkäältyä lapsille, kun on ittellä ollu jouluressiä. Siiton tullu sellaanen huono jouluperinne. Mun äitivainaa yritti jouluna aina kaikkensa, jotta meillä kaikilla olis mukavaa ja kaunista ja jouluherkkuja syötävänä, mutta jossakin vaiheessa yleensä hermo petti ja puhkes riita ja joskus itkukin, kun sitä yrittämistä ja kiirettä oli vähän liikaa.

***

Mä päätin, että tämän jouluperinteen mä katkaasen ja lakkaan rähisemästä perheelle jouluna. Mä päästän ittenikin helepommalla. Joulu on ihimistä varten eikä ihiminen joulua varten. Totta kai ne monet kivat asiatkin vaatii valamistelua, koska kortit ei lähäre postiin ittestään eikä jääkaappi täyty jouluruuista. Mutta mones asias voi höllätä.

***

Mä päätin keskittyä jouluvalamisteluus mukaviin asioohin ja jättää ikävät vähemmälle. Aloon nourattaa vanhaa hyvää sananpartta, mutta nurin päin käännettynä: ensin huvi, sitten työ. Koristellaan koti ja laitetaan joka paikkaan kynttilät ja jouluvalot ja pyhiitään pölyt sitten, jos jää aikaa. Piparien koristeleminen ja syöminen on tärkiämpää kuin taikina teko. Niinpä mä ostan taikinan valamiina ja joskus on koristeltu kaupan valamiitakin piparia.

***

Meillä on parin vuoren takaa hauska valokuva jouluaatosta. Joulupukki jakaa lahajoja ilooselle perheelle, kaikki hymyylöö ja kynttilät loistaa. Joulukuusi on jalaas, mutta sellaasena kapiana sukkulana kaupan verkkopussis, kun kukaan ei oo keriinny avata sitä paketista ja koristella. Hyvin ehtii joulupäivänäkin. Samana jouluna ei leivottu yhtään piparia eikä joulutorttua eikä pojat eres huomannu, että kaikki oli kaupasta ostettua.

***

Tämän ulkonaasen valamistelun lisäksi meistä monet stressaa sitä, että onkohan mulla nyt varmasti aito kristillinen joulun sanoma syrämmes? Ei kai nyt evankeliumi vaan huku tähän kaikkeen kimallukseen ja ostamiseen? Onko mun jouluni päähenkilöksi tullut Jeesuksen sijasta joulupukki?

Aina kun mulla nousoo mielehen tällaisia hermostuttavia kysymyksiä, mä yritän muistaa, että Jeesuksen viesti oli: Rauha teille. Pelastus on meille annettu, kaikki on kunnos.
Evankeliumi on saarnattu meidän syrämiin. Me tiedetään, mikä on se suunta, johon me käännymmä hakemahan turvaa. Vaikka näköala hetkeksi peittyy ja meidän silmät lakkaa näkemästä ja korvat kuulemasta, ylösnoussut Jeesus on yhtä totta kuin ennenkin. Jumala on meitä lähellä.

Ei kukaan voi jokaasena hetkenä aamusta iltaan elää hartais ja kiitollisis tunnelmis. Meillon arkinen elämä elettävä, työt tehtävänä, oma ristimmä kannettavana. Kaikki tämä joulun rakentaminen on hyvää ja kaunista, koska sillä me tuotetaan iloa toisillemma. Joulupukki ja tontutkin on osa suomalaasta joulua, vaikkei ne liity Jeesukseen mitenkään, mutta eipä tuosta nyt haittaakaan oo. Tenavillehan ne on hauskaa leikkiä, ja kyllä ne oppii erottamaan, mikä on satua ja mikä on totta.

***

Ei tästä jouluhössötyksestä tarvitte tuntea syyllisyyttä, vaikka se tuntuus pinnalliselta. Sehän on lähimmääsen palavelemista ja ilon tuottamista toisille. Lähimmääsenrakkaures meirän tuleekin olla hyöryllisiä. Mutta Jeesuksen eres me ollaan vapaita kaikesta uskonnollisesta yrittämisestä. Jeesuksen luo meirän pitääkin mennä käret leviällänsä, aivan hyöryttöminä ja sanoa: täs mä oo eikä mulla oo sulle mitään tuotavaa. Ja silloon Jeesus antaa meille oman pyhyytensä, joka on pelekkäää lahajaa.

***
Yksi Raamatun rohkaasevimpia kohtia on roomalaiskirjeestä: ”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Tähän vois lisätä: Ei mikään jouluhössötys, ei tonttuleikit tai joulupukki, ei liiallinen tai liian vähäänen rehkiminen, ei joulukirkon väliin jättäminen eikä synkät, väsyneet mietteet jouluna voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullu ilimi Jeesukses Kristukses.

***

Oikeaa joulun tunnelmaa haetahan monin keinoon. Yhyres joululauluskin lauletahan ”Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa, itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa. Oi jos jostain saada voisin suuren puurokauhan, sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan.”

Mun 9-vuotias poikani kuunteli tämän laulun ja sanoo harmistuneena: ”On siinä kans joululaulu. Siinähän ei puhuttu mitään Jeesuksesta.” Hetken päästä se sanoo jo vähän leppyneenä: Kyllä noillekin ihimisille joulu on varmaan tärkiä, ne vaan ei oo kristittyjä.”

Justihin niin se onkin. Meirän ei tarvitse pinnistää joulun rauhaa omasta sydämestä, koska sieltä sitä ei löyry, vaan se annetaan meille lahjana ulkopuolelta.

***

Mulle tuloo joka joulu rakkahammaksi laulu ”Oi jouluyö”. Siinon aivan hätkähdyttävän voimakkaat sanat, jokka torella kertoo, mistä joulus on kysymys.

"Oi jouluyö, oi autuas sä hetki, kun ihmiseksi sai Herra taivahan. Synteimme tähden henkensä hän antoi
ja kärsi ristinkuoleman. Jo kirvonneet on syntiemme kahleet, on taivas auennut lapsille maan. Orjuus on poissa, veljesvaino päättyi, siis Luojan kiitosta laulamme vaan. Toi rauhan meille Herra taivahasta ja puolestamme astui kuolemaan.
Siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa. Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten.”

Niin että jos sulle ei meinaa tulla joulurauhaa syrämmeen, niin älä turhaan etti mitään suurta puurokauhaa. Katto mieluummin seimen lasta ja muista Rauharuhtinaan sanat: Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.

Heli Karhumäen joulupakina Radio Dein sarjassa ”Pois alta, pohojalaanen tuloo”