20 Pentti Haukkala
21 Pekka Hertteli
22 Eeva Jylhä
23 Sanna Kivilahti
24 Ritva Kivisaari
25 Anja Knuuttila
26 Jari Kortesoja
27 Markku Koskiahde
28 Ahti Latvala
29 Maiju Lemettinen
30 Riitta Luoma
31 Henna Mantere
32 Seppo Niemelä
33 Mikko Niemi
34 Aaro Panula
35 Tuomas Pulli
36 Tuula Puronvarsi-Syrjälä
37 Lasse Rajala
38 Jorma Suvanto
39 Seija Taipalus
40 Katja Talvitie
41 Saara Ulvinen
42 Asko Veikkola
43 Teppo Ylitalo
20 PENTTI HAUKKALA
Olen maanviljelijä Koivulasta ja 62-vuotias suuren perheen isä. Kaikki lapset ovat jo lentäneet pois "pesästä". Vaimoni Airan kanssa hoidellaan vielä tätä karjatilaa. Olen ensimmäistä kertaa kirkollisvaaliehdokkaana. Lupauduin kun pyydettiin.
Minua huolestuttaa yleinen maailmallistuminen kansankirkossamme. Jumalan sanan ja Raamatun arvovallan mureneminen ovat selvästi olleet havaittavissa viimeisten vuosien ja jo vuosikymmenien aikana. Haluaisin, että Arvokkuus ja Pyhän kunnioitus voisivat täällä Lapualla säilyä eikä mentäisi vain virran mukana. Onhan tällainen hiippakuntakeskus ja Tuomiokirkkoseurakunta vähän velvollinen olemaan esimerkkinä.
Diakoniatyölle on tilausta. Monet vanhukset, vaikka heillä olisikin ulkonaisesti asiat hyvin, ovat monesti yksinäisiä ja heille olisi suuri ilo siitäkin, kun olisi keskustelukumppani. Seurakunta voisi kannustaa ja tukea esimerkiksi tällaista vapaaehtoistyötä, jota kyllä varmasti jo tehdäänkin.
Lapset ja nuoret tarvitsevat myös oikeita elämän arvoja ja toivoisin, että tässä työssä myös olisi "oikeaa asiaa" eikä vain viihteen keinoilla yritettäisi ylläpitää nuorten kiinnostusta. Jos tuntuu, että kannatat perinteisiä, arvokkaita kristillisiä arvoja, niin yksi vaihtoehto on merkitä äänestyslippuun no: 20.
21 PEKKA HERTTELI
Olen 31-vuotias perheen isä. Eteläpohjanmaalle olen muuttaanut vuonna 2001 eli täällä on vierähtänyt melkein kolmasosa elämästäni.
Nyt syksyllä tuli kolmas vuosi täyteen täällä Lapualla.
Työn perässä muutin tänne, syntypitäjä Oulaisista, olen ns. "veren kuljettama". Ehdokkaaksi lähdin, kun pyydettiin.
Minua kiinnostaa pienten lasten hyvinvointi sekä nuorison pärjääminen tässä hektisessä arjessa. Muistan kun olin lapsi, minua kiinnosti kuunnella vanhuksia. Kyläilin useassa naapurissa kuuntelemassa ja juttelemassa vanhusten kanssa. Heiltä löytyy sitä elämän viisautta ja kiireettömyyttä, jollaista olisi hyvä vaalia nykyäänkin.
Perinteiset arvot ovat lähellä sydäntäni.
Ehdokasnumeroni 21. Tikkataulukilpailussa on yksi kilpailu, jossa viidellä tikalla yritetään heittää tasalukema 21. Lähimmäs päässyt voittaa.
Äänestyspaikalla ei tarvitse heittää tikkaa, eikä kilpailla.
Riittää kun laittaa äänestyslippuun numeron 21.
23 SANNA KIVILAHTI
Olen 28-vuotias viisivuotiaan pojan äiti.
Koulutus: Medianomi (AMK)
Työ: Toiminnanjohtaja
Harrastukset: Musiikki, käsityöt ja lukeminen.
Mielestäni seurakunnassa tehdään tärkeää työtä seurakuntalaisten erilaisten elämänvaiheiden ja -tilanteiden rinnalla myötäeläen. Seurakunnan lapsi- ja nuorisotyössä sekä perhetyössä tärkeintä on ennaltaehkäisevä ote. Sen ote on yhteisöllinen, tarvittaessa kasvattava ja vanhemmuutta tukeva. Se on juuri sitä työtä, jota tarvitaan päivä päivältä enemmän. Vanhustyön merkitys on myös suuri. Kirkolla ja seurakunnalla on kyky tukea arvokasta vanhuutta.
Elämään kuuluu valitettavasti sekin, että joskus tarvitaan tukea akuutissa tilanteessa surun, hädän tai kriisin keskellä. Seurakunnan työssä korostuva lähimmäisenrakkaus on suuri voimavara, jonka kestävälle kivijalalle on rakennettu monia konkreettisia toimia, joilla apua tarvitsevia voidaan tukea.
Kristilliset arvot ovat pysyvät, mutta konkreettisiin tekoihin ja toimiin, joiden kautta kirkko sanomaansa toteuttaa, voimme vaikuttaa. Niiden tulee jatkossakin elää ihmisten muuttuvan arjen ja juhlan rinnalla vakautta tuoden.
Lapuan seurakunnassa tehdään hyvää ja ihmisläheistä työtä. Olen valmis antamaan voimavarani seurakuntalaisten asioiden hoitamiseen ja seurakunnan hyviksi koettujen toimintojen ylläpitämiseen ja kehittämiseen.
28 AHTI LATVALA
Pidän ev.lut seurakuntaa yhteisönä, jossa kaikkien ikäryhmien tulisi voida kasvaa hengellistä kasvua Jumalan yhteyteen. Tämä on tarkoitettu jokaiselle, olipa lapsi, nuori, työikäinen tai eläkeläinen, sairas tai terve. Ev.lut. seurakunnan tulisi olla paikka, jossa tämä yhteys tulisi olla aina tarjolla kaikissa elämäntilanteissa riippumatta siitä, onko taival myötäinen tai vastainen.
Kannatan yhteiskristillistä näkyä Jumalan koko perheväestä. Kristilllisten seurakuntien yhteistyö tuottaa hyvää hedelmää, jos osaamme nöyrästi kunnioittaa toisiamme. Yhteistyö on rikkautta ja ehkä avain koko yhteiskuntaa tervehdyttävään herätykseen.
Uskon evankeliumin kaikki muuttavaan voimaan. Pidän lähetystyötä tärkeänä. Joka löytää Jumalan armon Jeesuksen lunastustyössä, saa lahjaksi uuden elämän. Tämä elämä on jo täällä, mutta se ulottuu myös ajan rajan yli.
Asun Hirvijoella keskellä maaseutua. Näen Luojani käden jäljen luonnon monimuotoisuudessa keittiön ikkunasta. Nelihenkisessä perheessä on vaimo ja kaksi opiskelevaa nuorta. Koulutukseltani olen diplomi-insinööri ja työssä teknisenä johtajana. Työssäni näen elinkeinojen, palveluiden, asumisen ja vapaa-ajan vaikutuksen yhteiskunnan myönteiseen kehittymiseen. Tiedän, millaista on leivän tuottaminen maasta tai vaikkapa tuleminen väsyneenä työstä kotiin.
29 MAIJU LEMETTINEN
Olen Hellanmaasta lähtenyt ja tuomiokirkon liepeille Siirilään päätynyt 54-vuotias Jussin, Eino-Pekan ja Arvi-Matin äiti, Pentin puoliso, Ellin mumma, Päivin anoppi ja Ilkan pääkirjoitustoimittaja.
Olen toista nelivuotiskautta kirkon ”parlamentin” eli kirkolliskokouksen jäsen, yksi Lapuan hiippakunnan kymmenestä edustajasta. Toimin kirkolliskokouksen talousvaliokunnassa ja tällä hetkellä sen varapuheenjohtajana. Kuulun myös Herättäjä-Yhdistyksen Lapuan paikallistoimikuntaan. Ja yksi rakkaimmista harrastuksistani on kuorolaulu.
Miksi olen ehdolla kotiseurakuntani kirkkovaltuustoon?
Ehkäpä siksi, että haluan olla mukana rakentamassa seurakuntaa, jossa on tilaa ja toimintamahdollisuuksia erilaisille ja tavallisille lapsille, nuorille, aikuisille ja vanhuksille. Kotiseurakunta on parhaimmillaan yhteisö, jossa jokainen tulee kuulluksi, nähdyksi ja hoidetuksi.
Elämä on kova juttu, ja ani harva välttyy kolhuilta. Me tarvitsemme kirkkoa keskellä elämää. Sellaista kirkkoa ja sellaista kotiseurakuntaa, joka jaksaa julistaa hyvän Jumalan huolenpitoa ja armoa. Kaikille, ja erottelematta.
Mottoni on: Armotonta menoa vastaan – armollisen menon puolesta.
30 RIITTA LUOMA
Olen Riitta Luoma, 45-vuotias Lapuan yläasteen uskonnon opettaja ja tukioppilasohjaaja, viiden pienen pojan onnellinen täti. Yläaste- ja lukioaikana olin varsin paljon mukana Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan toiminnassa. Lauloin Exaudi-kuorossa ja Nuorisokuorossa, kävin Apteekilla nuortenilloissa, toimin apuohjaajana lastenleireillä Hirvijärvellä, kävin Kirkon nuorisopäivillä ja pidin jonkun aikaa tyttökerhoakin. Olin mukana myös Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotoiminnassa. Kävin nuorten seuroissa ja Aholansaaressa. Opiskeluaikanani olin kaksi kesää seurakuntamme kesäteologi ja yhden kesän Herättäjän
kesäteologi.
Tasan kuusi vuotta sitten muutin takaisin Lapualle opiskeltuani ja työskenneltyäni Helsingissä ja Espoossa 20 vuotta. Minun oli helppo tulla takaisin. Suurin syy helppouteen oli se, että täällä asuvat vanhempani, veljeni ja siskoni puolisoineen ja nuo mainitut pienet pojat...! Mutta Lapualle oli helppoa tulla myös siksi, että seurakunta oli tuttu ja rakas. Tällä hetkellä laulan Tuomiokirkon kuorossa ja olen naistyön työryhmän jäsen. Herännäisyyskin on jälleen elämässäni vahvempana kuin pitkään aikaan: olen Herättäjän paikallistoimikunnan jäsen ja sihteeri.
Olen innokas ehdokas. Toivon, että saan omalta osaltani olla vaikuttamassa siihen, että seurakuntamme, siis ME kaikki VAELTAJAT, elää ja voi hyvin.
31 HENNA MANTERE
Pian 20 vuotta sitten ripiltä päässyt, luterilainen rivikristitty.
Suurimman osan ajasta tunnen Jumalan olevan olemassa, mutta uskoon tulemisen oivallus on kokematta. Olen yrittäjä, tekstiili-ihminen, kotiseutuaktivisti, taiteilijaksikin toisinaan puhutellaan. Juureni ovat Lapualla, ehkä noin 500
vuoden syvyydessä ja tänne minäkin olen pohjalaistuvan puolikkaaseen paluumuuttanut.
Lapuan tuomiokirkkoseurakunnassa arvostan erityisesti väkevän sanoman uskollista todistamista, sekä hienoja perinteitä ja tapoja joita yhteisössä on jalostunut.
– Kuin myös komeita tekoja ja tuotoksia Jumalan ja kotikirkon kunniaksi!
http://www.lapuantuomiokirkkoseurakunta.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=0001043734 AARO PANULA
Olen 19-vuotias teologian ylioppilas Lapualta. Kirjoitin ylioppilaaksi viime keväällä ja kävin Helsingissä pääsykokeissa teologiseen tiedekuntaan, josta paikka myös aukesi. Uskonasiat alkoivat kiinnostaa rippikoulussa ja se kiinnostus sai minut hakemaan lukemaan teologiaa. Haaveissa on toImia kenties joku päivä pappina.
Lähdin vaaleihin mukaan, koska pyydettiin. Aluksi hämmennyin hieman, sillä en ikinä ajatellut että ehdokkaaksi pyydetään ketään näinkin nuorta. Samalla muistin kuinka nuorten vähäistä osallistumista luottamustehtäviin oltiin puitu mediassa ja ymmärsin että nyt oli hyvä sauma päästä mukaan päätöksentekoon ja nähdä mitä seurakuntien toiminta on syvemmin.
Seurakunta ja kirkko kuuluvat kaikille, myös nuorille. Toivon että kukin äänestää parhaan tietonsa mukaan ja että Seurakuntavaaleissa pääsisi läpi nuoria ehdokkaita oppimaan päätöksentekoa ja näyttämään että nuoristakin on johonkin!
35 TUOMAS PULLI
Olen 29-vuotias maanviljelijä Hellanmaasta. Uskon Jeesukseen omieni ja koko maailman syntien sovittajana. Tätä ilosanomaa saamme olla kirkkona, seurakuntana ja yksittäisinä kristittyinä viemässä eteenpäin. Olen mukana evankelisen liikkeen Sleyn paikallisosaston sekä opiskelijoiden ja nuorten aikuisten toiminnassa.
Tarvitsemme selkeää opetusta Raamatusta, joka on kokonaan Jumalan sanaa. Emme voi tulkita sitä omien mieltymyksiemme tai ajan hengen mukaan, kuten nykyään monesti tehdään. Viime viikkoina olen huomannut, jälleen kerran, miten huonosti Raamattua tunnetaan. Aivan perusasioistakin saa lukea mitä ihmeellisempiä tulkintoja. Synti täytyy sanoa synniksi, vasta silloin armo tulee tarpeelliseksi ja sitä saamme julistaa.
Lasten ja nuorten parissa tehtävä työ on tärkeää. Jeesus ja Raamattu tulevat rakkaiksi ja uskosta tulee luonteva osa koko elämää. Silloin nuorten ja nuorten aikuisten muuttaessa opiskelujen ja työn perässä uudelle paikkakunnalle seurakuntayhteys säilyy helpommin. Nuorille aikuisille olisi myös oltava tarjolla mielekästä toimintaa.
Nuorekkaasti Raamatun ja perinteisten arvojen puolesta!
36 TUULA PURONVARSI-SYRJÄLÄ
"Joutilaampiakin ehdokkaita varmasti olisi", sanoivat lähipiiriläiseni, kun kuulivat ehdokkuudestani srk-vaaleissa! Tämä onkin totta, sillä luokanopettajan työ (Alajärvellä Alakylän koulussa) ja kolmen tyttären(Maiju 16, Anna 13, ja Aino pian 9 v.) harrastuksiin "kuskaamiset" kyllä työllistävät kiitettävästi! Maanviljelijämiehelleni on jäänytkin usein se kotimiehen osa, mitä pidän perheen kannalta hyvin tärkeänä.
Seurakunnan luottamustehtävässä koen palvelleeni jo lähemmäs 15 vuotta, kun olen toiminut Kauhajärvellä pyhäkoulunopettajana ja kuorolaisena Kauhajärven kirkkokuorossa. Tällä hetkellä pyhäkoulutyö elää
"hiljaiseloaan", mutta kuoroharrastus jatkuu uusin haastein.
Ajattelen, että meillä Lapuan tuomiokirkkoseurakunnassa on äärimmäisen vahvat ja ihanat kristilliset "juuret". Näitä juuria haluan vaalia, ja siirtää myös seuraavalle sukupolvelle. Koen kuitenkin erittäin suurena haasteena yhteiskristillisyyden vahvistamisen sekä seurakunnan työmuotojen rikastuttamisen niin, että yhä useampi löytäisi tiensä seurakuntayhteyteen.
37 LASSE RAJALA
Olen Lasse Rajala, 28-vuotias Kasvituotantoagrologi. Asun Ritamäellä perheeni kanssa, johon kuuluvat vaimo Teija ja 1v Nanna-tyttö. Koulutukseltani olen Agrologi (AMK) ja kuljen töissä Seinäjoella ProAgrialla. Lisäksi viljelen maata isäni kanssa Raamatussa, josta olen lähtöisin.
Lähdin vaaleihin mukaan koska koen, että kirkon tulisi olla enemmän mukana ihmisten elämässä. Haluan kantaa oman korteni kekoon tämän asian edistämiseksi. Vaikka meillä Lapualla kirkko onkin hyvin mukana arjessa, niin aina on pykäämisen varaa. Koen, että kirkon tulee olla erityisesti heikompiosaisten puolella ja tarjota heille eväitä hyvään elämään.
Myös itse kirkon tulee elää. Kirkon tulee elää ihmisten keskellä ja heitä varten, mutta kirkon tulee elää myös ajassa ja tässä näenkin suurimman haasteen tulevaisuudessa. Kirkko ei voi jäädä paikalleen kun maailma ympärillä kehittyy, mutta kirkon ei tule missään tapauksessa lähteä mukaan ”tarjouskilpailuun” jossa eniten ”kaikkea maallista” tarjoava voittaa. Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan pitää vellovaa homokeskustelua. Mielestäni kirkon tulee olla kaikkien ihmisten tukena elämässä, mutta homoliitojen vihkimiselle kirkossa sanon EI!
Kirkkovaltuustoon valittavat ovat erityisesti rahakirstun vartijoita ja on todennäköistä, että tulevaisuudessa kirkolla, kuten muillakin julkisen sektorin toimijoilla, tulee olemaan haasteita talouden kanssa. Näenkin, että kirkon tulee määrittää prioriteetit eli marssijärjestys siihen, mitkä asiat ovat niitä joista voidaan joustaa ja mitkä hoidetaan vaikka veronkorotuksella. Tässä tärkeimpinä asioina näen vahvat perustoiminnot (mm. Jumalanpalvelustyö, häät, hautajaiset, kaste, rippikoulutyö, jne.), heikompien tukemisen, nuorisotyön ja lapsiperheiden tukemisen.
Näistä lähtökohdista olen matkassa teemalla Kirkko Elämään.
39 SEIJA TAIPALUS
Olen Seija Taipalus 58v. Kristitty-luterilainen maatalouslomittaja ja emäntä Haapakoskelta,neljän lapsen äiti, pian mummo. Olen ollu 12v. valtuustossa, neuvostossa 8v., taloudellisessa jaostossa 4v. Pidän tärkeänä huolehtia heikoinmista yksinäset, työttömät, lapsiperheet, nuoret, syrjäytyneet. Olen vapaehtoistyössä diakoniassa. Kirkko on ihmisiä yhdistävä ja kokoava voima. Haluan antaa panokseni oman seurakunnan hyväksi.
40 KATJA TALVITIE
olen äänestysnumeroni tapaan 40-vuotias kauppatieteiden maisteri ja maakunnan yrityksiä kiertävä verotarkastaja. Asun Lapualla 11- ja 9-vuotiaiden poikieni kanssa. En ole syntyperäinen lapualainen vaan tuosta naapuripitäjästä Ylistarosta. Äitini oli lapualainen ja minun oli avioeroni jälkeen noin viisi vuotta sitten helppo muuttaa Ylihärmästä lapsuudesta asti tuttuun ympäristöön.
Ylihärmässä asuessani kuuluin Ylihärmän seurakunnan kirkkovaltuustoon. Seurakunnan asiat ja hallinto ovat minulle siis jo ennestään tuttuja. Koin tuovani oman panokseni seurakunnan hyväksi Ylihärmässä ja samalla tavalla haluaisin vaikuttaa myös Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan asioiden hoitoon. Minulle on tärkeää etenkin lasten hyvinvointi ja heidän ohjaamisensa Taivaan Isän varjelukseen. Samaten haluaisin kirkon toiminnan avulla suoda lohtua kaikille elämän vaikeuksien keskellä eläville ja niille, jotka ovat meistä lähimpänä matkalla kohti tuonpuoleista. Ottakaamme lähimmäisemme huomioon ja tarjotkaamme tukea. Toisaalta usko on myös ilon asia, ja siitä pitää iloita. Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan ohjelma on monipuolista ja uuttakin luovaa, eli sellaiseen ilmapiiriin osallistuminen ja sitä valtuutettuna tukeminen toisi varmasti mielekkäitä kokemuksia.
Olen ollut ikäni hengellinen. Minulla on ollut sisääni rakennettu selvä luottamus johdatukseen. Asioiden on pitänyt mennä niin kuin ne ovat menneet, vaikka aina se ei ole ollut oman mieleni mukaista johdastusta. Elämänkokemukseni on valitettavasti mittavampi negatiivisista asioista, mutta toivon mukaan edessäni on vielä paljon positiivista koettavaa.
Kirkko on ihmistä varten.
42 ASKO VEIKKOLA
Tervehdys kaikille Lapuan Tuomiokirkkoseurakunnan jäsenille!
Jos esittelisin ensiksi itseni. Olen 61-vuotias maanviljelijä evp. Härsilän kaupunginosasta. Perheeseen kuuluu vaimo ja 4 täysi-ikäistä lasta ja 3 lastenlasta. Olen ollut kirkkovaltuuston jäsenenä, ennemmin 8 v. ja neuvoston jäsenenä 4v., myös lähetystyön johtokunnan puheenjohtajana 4v. ja kaupungin luottamustoimissa 16v.
Olen kiinnostunut yhteisten asioiden hoitamisesta, ja haluan
olla kehittämässä seurakuntaa ihmisläheisempään suuntaan, että kaikki heikompiosaiset otetaan huomioon. Minun sydäntä lähellä on seurakunnan työssä nuorisotyö, lähetystyö ja nuoret perheet/lapsiperheet. Nykyinen työ ja elämänrytmi on niin kiireinen, etteivät nuoret aikuiset jaksa/ehdi osallistua seurakunnan toimintaan. Heille suunnattuja
tilaisuuksia ja teemapäiviä pitäisi lisätä.
Joten haluan olla rakentamassa elämänuskoa ja toivoa välittävää seurakuntaa, jossa kaikki seurakunnan jäsenet ovat samanarvoisia ja kaikista huolehditaan.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille ja äänestysintoa vaalissa toivottaa Asko Veikkola numerolla 42!
43 Teppo Ylitalo
Sitä esittelee itsensä yleensä aina yhtä tylsästi: olen 32-vuotias kehittämissuunnittelija, koulutukseltani historian maisteri ja työssä maakuntaliitossa. Mutta ei tuosta saa irti oikeastaan mitään. Enemmän minusta kai kertoo se, että käyn usein käveleskelemässä ja hiljentymässä Simpsiön ja Tiistenjoen hautausmailla. Yritän rullaluistella mahdollisimman paljon pitääkseni paperinpyörittelystä ja kiireestä pyöristyvän vatsani edes jonkinlaisissa aisoissa. Olen aamu-uninen, puhun yleensä liian paljon ja olen riippuvainen saunasta.
Olen saanut olla kirkon toiminnassa mukana monella kulmalla. Muistan lopunikääni kesät rippikoulun isosena; ne herättivät minut uudenlaiseen elämään ja ajatteluun. Olen saanut olla tekemässä varsinkin koti-tuomiokirkkoon konsertteja, näytelmiä ja jos jonkinlaisia tilaisuuksia; ne ovat antaneet sanomattoman paljon. On laskettu seppeleitä, puhuttu, laulettu ja soitettu; itketty ja naurettu yhdessä. Wanhasta Karhunmäestä ja sukututkimusjärjestöistä käsin näkymät kirkkoon ovat olleet erilaisia, mutta yhtä avartavia. Kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa olen toiminut neljä vuotta. Ne vuodet ovat olleet opettavaisia ja antoisia, mutta myös hämmentäviä, pysäyttäviä ja joskus ärsyttäviäkin.
En oikein välitä mistään leimoista, en hengellisistä enkä maallisista. Mutta voisin kai luonnehtia löytäneeni hengellisen kotini lähinnä herännäisyyden piiristä. Minua puhuttelee paljon sen ihmisläheinen ja kyselevä armon teologia. Minulle Jumala on suuri ja armollinen. Ihminen taas … noh, me olemme lopulta kovin pieniä, monessa kohdin vajavaisia ja usein erehtyväisiä. Mutta me kelpaamme sellaisina kuin olemme, niin perin inhimillisinä.
Minä haluaisin olla rakentamassa armollista kirkkoa. Kirkkoa, joka menee ihmisten luokse. Kirkkoa, joka pitää ovet avoimina, ja jossa tapahtuu paljon. Kirkkoa, jossa keskustellaan, pohditaan ja ollaan avoimia. Kirkkoa, jossa saa olla heikko, epäonnistunut tai väsynyt. Kirkkoa, joka ei tarjoa korulauseita, vaan paikkaa Isän kämmeneltä. Kirkkoa, joka on ihmisten tekemä, mutta joka lepää Suurilla Käsivarsilla.
