Lapuan lastenkirkossa avoimet ovet 5.12. klo 11-14

Lapuan lastenkirkko on nyt valmis ja avaa toisena adventtina 5.12.2010 klo 11-14 ovensa tutustumista varten. Samalla paljastetaan kirkon alttaritaulu, jonkaon maalannut taidemaalari Panu Hemminki.

Seurakuntatalolla on avoimien ovien aikaan tarjolla kirkkokahvit kaikille tutustujille.

Kirkko on kooltaan 30 lapselle sopiva, ja se on rakennettu pyhäkoulutyön saamalla testamenttilahjoituksella.

......................

Tarinaa kirkonrakennuksen vaiheista

Pyhäkoulunopettajat ja lastenohjaajat olivat ihastuksissaan, ja kirkkoneuvosto näytti vihreää valoa. Suunnitelma eteni pyhäkoulusihteeri Leena Jänikselän johdolla vauhdikkaasti, ja jo marraskuussa saatiin julkistaa ensimmäiset luonnokset lastenkirkosta. Hirsirakenteet valmistettiin kevään aikana, ja kirkko kootaan ja viimeistellään paikalla. Alun perin suunniteltu paikka Virranniemen pappilan päädyssä ei käynyt Museovirastolle, mutta paikka partiokolon päädyssä kauempana Virranniemestä oli sovelias. Lasten kirkosta on näköyhteys tuomiokirkkoon, joka on lapsille tuttu lukuisista perhekirkoista ja juhlapyhien kirkkohetkistä.

Unelmakirkossa näkyy
lasten kädenjälki

Seurakunnan pyhäkoulu- ja lapsityössä on mietitty, millainen olisi paras mahdollinen lastenkirkko.
Tuomiorovasti Juha Ikolaa ilahduttaa se, miten vahvasti monet seurakuntalaiset ovat ottaneet asian sydämelleen. Moni on ottanut yhteyttä ja antanut vinkkejä. Hauskimpia ideoita oli se, että kun tuomiokirkossa on Suomen suurimmat urut, tänne tulisivat Suomen pienimmät!
– Jotkut halusivat kirkosta myös hiukan tilavampaa, ja pinta-alaa lisättiin 17:sta 20 neliömetriin. Se on kumminkin maksimi, sillä tämän kirkon suuruus on sen pienuudessa.

Pyhäkoulusihteeri Leena Jänikselän mielestä kirkon tulee olla lapsen kokoinen kaikessa. Kun lapsi saa kokea pyhän tuntua oman kokoisessaan hartaustilassa, sitä mieluummin hänen askeleensa suuntautuvat myös ”isoon kirkkoon”. Pikku kirkossa voi liikkua ja ihmetellä, tunnustella ja tarkastella kaikkea kiinnostavaa läheltä.

– Tarkoitus ei ole vähentää lasten käyntejä Lapuan kolmessa kirkossa, vaan niissä pidetään edelleen aivan entiseen tapaan lasten kirkkohetkiä ja perhekirkkoja.

Lastenkirkko on tarkoitettu rikastamaan pyhäkoulu- ja päiväkerhotoimintaa, jotta hartaushetkiä ja opetusta voidaan pitää myös tavallista juhlavammin. Käyttöä on, sillä meillä on noin kymmenen toimivaa pyhäkouluryhmää ja toistakymmentä päiväkerhoryhmää.

– Ikkunoihin tulee lasimaalauksia ja kirkontorniin oikea, soitettava kello.

Jumala kohtaa meidät
itse rakennetun keskellä

Lapsityön pappina Lapualla viime vuoden toiminut Antti Maunumaa oli mukana pohtimassa lastenkirkon luonnetta ja sisustusta. Hän pitää tärkeänä, että lapset itse tekevät kirkosta oman näköisensä hartaustilan, omin käsin ja omalla mielikuvituksellaan.

– Silloin lapsi oppii, että kaikki kirkot, niiden symboliikka ja liturgiset tekstiilit ovat ihmisten kätten työtä ja ne kuvaavat ihmisten käsityksiä Jumalasta. Tässä kaikessa inhimillisessä me voimme kuitenkin kohdata aidosti pyhän, Taivaan Isän läsnäolon. Myös Lastenkirkkoon tullaan Jumalan kasvojen eteen, Jumalan palveltavaksi, Maunumaa sanoo.

Käytännössä ”itse tehty” tarkoittaa, että esimerkiksi ikkunoiden lasimaalaukset teetetään lasten suunnittelemasta mallista.
– Lapset voivat myös tehdä vaikkapa savesta ehtoollisvälineet, ja alttaritaulu voi olla lasten suunnittelema ja tekemä, ehkä myös kirkkovuoden mukaan vaihteleva.

Kirkkovarojen lahjoittaja oli
itsekin pyhäkoululainen

Lapuan lastenkirkon rakentamisen tekee mahdolliseksi merkittävä testamenttilahjoitus, joka on hämmästyttänyt ja ilahduttavat seurakuntaa. Lahjoittaja oli lapualaissyntyinen Liisa Veikkola (s. 1917), joka itsekin kävi pyhäkoulua Lapualla lapsena. Veikkolalla ei ollut itsellään lapsia, mutta kummilapset olivat hänelle tärkeitä.

Veikkolan lapsuudenkoti, kaunis maatalo jokirannassa paloi hänen nuoruusvuosinaan, mikä oli hänelle suuri suru. Päästyään ylioppilaaksi hän lähti opiskelemaan luonnontieteitä, ja teki elämäntyönsä lehtorina eri puolilla Suomea, mutta siteet Lapuaan säilyivät sydämessä. Veikkola oli hiljainen ja vaatimaton persoona, joka ei tehnyt numeroa itsestään.

Merkittävästä lahjoituksesta kirkon rakentamiseen kuluu vain pieni osa. Lahjoitus tukee pyhäkoulutyötä vielä kauas tulevaisuuteen.

(Tietojaan Liisa Veikkolasta kertoi tämän serkku, rovasti Kauko Kangas, joka on pitkäaikainen jäsen Lasten keskuksen johtokunnassa. Veikkola osallistui Kivijärven seurakunnassa Kankaan pitämälle pyhäkoulukurssille.)

Lasten unelmakirkko:
Enkeleitä, urut ja hämähäkkejä!

Tieto lapsille rakennettavasta kirkosta herätti viime keväänä seurakunnan päiväkerholaisissa ensin ihmetystä, sitten riehakkaan mielikuvituksellisia ideoita. Tosi kivassa kirkossa on vaikka mitä!
– Siellä on tähtiä! hihkaisee Jere Yliselä. Ville Kivisalon mielestä vieläpä sellaisia, jotka keräävät valoa päivällä ja loistavat illalla, kun on pimeää.

Ehdotuksia sateli: leluja, joulukuusi ja maljakossa kukkia.
Juulia Lehdon mielestä kirkossa kuuluisi olla kuvia enkeleistä ja tontuista. Enkelit saavat iloista kannatusta Matilda Kososelta, Anni Häyhältä ja Siiri Kivisalolta. Villen mielestä kirkkoon kuuluvat myös urut.

Liikkumisen ilo tulee monelle muullekin mieleen. Anni haluaisi pyöräillä, Jere kiipeillä ja useampikin keinua keinuissa. Toivo Hauta-aho miettii, mahtuisiko kirkkoon minikokoinen liikuntasali… Onneksi kirkon vierellä on pieni leikkipuisto.
Ville miettii tarkemmin, mitä lastenkirkossa oikein voisi tehdä.

– Siellä voi pitää hartaustunnin, hän keksii.
Kun muistellaan, mitkä ison kirkon kuvista ovat hyviä, joku muistaa heti Jeesuksen.
Yhtäkkiä Jere pamauttaa: ”Siellä pitää olla hämähäkkejä! Ja matoja!” Tyttöjä iljettää. Onko hämähäkit muka kivoja?
”Ei”, vastaa Jere. ”Ne on kamalia!” Mutta Jeren mielestä Taivaan Isä kuitenkin rakastaa myös hämähäkkejä.

Teksti Heli Karhumäki

Tämä juttu on julkaistu Pyhäkoululehdessä keväällä 2010