Roosanpäivän seuroissa mukana kalliit muistot ja jäähyväiset

Ensi tiistaina 3.5. klo 19 ovat ovet jälleen auki herännäishenkisiin tiistaiseuroihin seurakuntatalolla. Kutsujana on Jokisaaren perhe, jonka elämässä on lähimmän vuoden aikana tapahtunut suuria myllerryksiä. Seuroja vietetään nyt erilaisissa tunnelmissa kuin vuosi sitten, jolloin perheen isä, pelastusjohtaja Esko Jokisaari oli vielä mukana.

Maija Jokisaari, tyttäret Sini, Virve ja Roosa sekä Teemu-veljen vaimo Elina kertovat tulevista seuroista kiirastorstaina iltapäiväauringon lämmittäessä. Vain kuopus Roosa asuu enää kotona, mutta muutkin ovat piipahtaneet hiljaisella viikolla äidin luo.

Luopumisten keskellä kiitosmieli

Vaikka takana ja edessä on luopumisia, tulevissa seuroissa kaikuvat Siionin virsien lisäksi iloiset ja kiitolliset sävelet tyttärien kvartetin laulamana. Laulua värittävät soolo-osuudet ja säestys huilulla, rummulla ja pianolla. Kvartettiin liittyy pianistina pastori Jaakko Linko, joka tuli perheelle tutuksi Roosan rippipappina Aholansaaressa.

– Viime vuonna pidimme Roosan aloitteesta seurat, ja ne osuivat sopivasti hänen nimipäiväänsä. Tuntui hyvältä pitää seurat tänäkin keväänä samaan aikaan, Maija kertoo.

Siionin virsiä ja kvartettilaulua

Sisarukset ja miniä ovat harjoitelleet kansalaisopistossa kvartettilaulua koko vuoden, mikä on ollut heille riemastuttava kokemus. Yhteislaulussa tarvitaan herkkää yhteispeliä, ja sitä hakiessä välillä ”präsäjääkin”.

Elämää on viime keväisten seurojen jälkeen ravisteltu monin tavoin. Maija ja Esko suunnittelivat remonttia sisällä ja ulkona. Elämässä oli iloa ja vauhtia, kun lapset ja yhdeksän lapsenlasta asuivat kaikki lähellä.
Sitten Maija Jokisaari sairastui syöpään, ja merkit näyttivät sellaisista, että oli syytä pelätä pahinta.
– Luulin, etten näkisi enää kesää, mutta kaikki kävi yllättävän hyvin. Selvisin vain yhdellä leikkauksella.

Marraskuun pimeillä sairaus tuli jälleen taloon. Perheen isä Esko Jokisaari sairastui, ja syyksi ilmeni pitkälle edennyt syöpä. Hän menehtyi siihen vain viikossa sairauden toteamisesta.

Pinnalla ja pinnan alla

Sokki-iskun tuomaa surua elettiin talven pimeimpään aikaan.
– Vaihtelevasti on selvitty, toinen toistaan tukien. Vuorotellen räpiköidään pinnalla ja pinnan alla, Maija kertoo.
Surutyön keskellä perheen pysäytti vielä auto-onnettomuus. Roosa ja Sini lähtivät autolla ratsastustallille, mutta matkalla auto suistui peilikirkkaalta tieltä ojan yli pellolle. Auto pyöri katon kautta ympäri ja rysähti maahan täysin romuttuneena. Se kelpasi enää vain lunastukseen, mutta tytöt eivät saaneet naarmun naarmua.

Kiirastorstai on lämmin, ja varhaisimmat sipulikukat ovat jo rohjenneet avata kukintonsa kohti aurinkoa. Äiti ja tyttäret istuvat portailla ja juttelevat valoisin mielin. Suru isän poissaolosta on lähellä, mutta toivottomuudesta ei ole tietoakaan. Kalliit muistot ja lupaus jälleennäkemisestä kantavat. Maija tekee nyt yksin remonttia, jota Eskon kanssa suunniteltiin. Kesän tärkeisiin tapahtumiin kuuluvat herättäjäjuhlat.

Roosan matka lähenee

Äidillä on edessä jälleen yksi selviytymisen paikka, kun Roosa lähtee loppukesällä vuodeksi Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi. Pitkään suunniteltua vaihto-oppilasvuotta ei haluttu peruuttaa, sillä elämä jatkuu ja menee eteenpäin surunkin keskellä. Matkan odotukseen sekoittuu jännitystä ja innostusta.
Koko perhe toivoo seuroihin mahdollisimman paljon nuoria mukaan. Seuroissa sanaa käyttävät Jaakko Linko ja Heli Karhumäki. Ennen seurojen alkua kahvitellaan.
– Nyt on tilaisuus tulla toivottamaan Roosalle hyvää matkaa, Maija sanoo.

Kuva ja teksti Heli Karhumäki