Minun tarinani - Armon kertauskurssilaiset kertovat

Seutakuntatalon alakerrassa pidetty Armon ja rakkauden kertauskurssilla tutustuttiin toisiin kurssilaisiin muun muassa kertomalla lyhyesti oman elämän tarinaa. Jokaisella on hyvän erilaiset tarinat myös hengellisessä mielessä. Toiset kasvavat seurakuntaan ja sen sanomaan kiinni lapsuudesta saakka, ilman mitään suuria murroksia. Toiset tuntevat olleensa etsijän tiellä ennen kuin kasteen armon merkitys on heille kirkastunut.

Jokaisen tarina on yhtä arvokas ja tosi. Salattu ja tutkimaton Jumala kuljettaa lapsiaan elämäntaipaleella omalla tavallaan ja ajallaan.

Anni Hakola

Olin aina uskonut Jumalaan. Olin rukoillut iltarukoukset ja kiittänyt
Jumalaa kaikesta hyvästä elämässäni. Mutta olin kahden tien kulkija eli otin
Jumalan esiin aina silloin,kun minulle itselleni sopi. Muuten kuljin omassa
voimassani ja viisaudessani. Se tuntui aivan oikealta. Enhän ollut mikään
rikollinen!

Sitten tuli avioero. Jäin yksin yhteiseen kotiimme. Seisoin keskellä taloa ja
mietin: Mitäs nyt? Huomasin sanomalehtipinon ja ajattelin: Mihinä olis hyvät tanssit? Mutta samassa katseeni kääntyikin kirjahyllyyn ja osui Raamattuun.

Mieleeeni tuli ajatus: No,elämän onni ei löytynyt tanssiista ja viinasta,kun
kerran avioliitto päättyi eroon. Joten otin sen Raamatun käteeni! Sana rupesi
vetämään puoleensa enemmän ja enemmän. Ja niin hakeuduin raamattupiireihin. Kun
niissä kuljin jonkun aikaa, huomasin että Jumalan Sana on elämäni tärkein asia.
Ja Jeesuskin tuli tutuksi! Käsitin vasta nyt,että Jeesus on sovittanut minunkin
syntini!

Tänään Jeesus on minun ykkösasiani. Jeesus on minulle tuki, turva, rauha, rakkaus ja iankaikkinen elämä! Tärkeä raamatunkohta on Matt.6:33: "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan,niin teille annetaan kaikki tämäkin." Ja näin se on. Jumala ei sanassaan turhia lupaa,vaan tämä lupaus on totta tänäänkin. On suurta ja ihanaa Jumalan armoa ja lahjaa saada olla uskossa!

Sisko Peurala

Synnyin 1941 isän ja isonveljen ollessa sodassa. Isänäiti (isu) oli uskovainen körtti ja isä myöhemmin lestadiolainen. Rovasti Juhani Rantasen rippikoulussa taivasasiat koskettivat.
Maailman "tanssiinkutsu" oli silti voimakkaampi, mutta aina saunanlöylyssä ajattelin, etten halua kadotukseen. Sitten kuoli peräkkäin sukulaisia ja ystäviä. Vanhin tyttäreni 14 v. teki ratkaisunsa minun äitini hautajaispäivänä ja niinpä kotimme ovesta alkoi kulkea uskovia onnellisia, nauravia ja laulavia nuoria.
Sehän kosketti ja puhutti.

Sitten tuli kuolemanpelko niin voimakkaana, että en halunnut jäädä
yhtään yksin. Tuli päivä päivien joukossa, että menin uskovan ystävän
luo purkamaan taakkaani. Hän kertoi Taivaallisesta Isästä, joka rakastaa minua enemmän Hän haluaa antaa minulle lahjana pelastuksen, jonka Jeesus on valmistanut Golgatalla. Tässä "heräsin", että minun ei tarvinnut parannella itseäni ja niin polvistuin rukoilemaan syntejäni anteeksi ystäväni kanssa. Sain
RAUHAN sydämeeni. Velat oli senjälkeen saatavia! (Olin töissä
pankissa)

Minä koin ratkaisuni iloisena ja riemullisena asiana! Sain vielä Jumalalta vahvistavan sanan avatessani kotona raamatun. Joh.14:27 " Rauhan minä jätän teille, minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin
maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö."

Tuosta päivästä on kohta 33 v. ja ympäristön myrskyistä huolimatta Jumalan rauha on pysynyt.