Jeesus lupaa: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.”

Hannu Päivänsalon saarna 7.3.2010 tuomiokirkossa

Päivän evankeliumiteksti: Luuk 11:14-23

Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen. Kun henki oli lähtenyt, mykkä mies alkoi puhua, ja kaikki hämmästyivät. Muutamat kuitenkin sanoivat: "Belsebulin, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa." Toiset taas halusivat panna hänet koetukselle ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta.
Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä, ja sanoi:
"Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, ja talot sortuvat toinen toisensa päälle. Jos nyt Saatana taistelee itseään vastaan, kuinka sen valtakunta voi pysyä koossa? Tehän sanotte, että minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla. Mutta jos minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit. Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.
Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin. Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa."

Äitini huokaili miesten puhumattomuutta

”Mykkä mies alkoi puhua!” Kuinka ollakaan, että puhumaan vapautunut sattui olemaan mies. Minulle on jäänyt mieleen, miten oma äitini huokaili joskus aikoinaan, että hänen huushollissaan on kaksi mykkää miestä. Toisella hän tarkoitti isääni ja toisella minua.

Vanhemmat sisareni olivat siinä vaiheessa jo lähteneet maailmalle ja asuimme kolmistaan. Ja olen vasta jälkeenpäin alkanut ymmärtää jotakin siitä, miten puhelias äitini kärsi isäni ja minun vähäpuheisuudesta. Miten kipeästä ongelmasta voikaan olla yhä edelleen kysymys monessa perheessä ja avioliitossa. Aina ei ole kysymys vain erilaisista luonteen piirteistämme, puheliaisuudesta tai hiljaisuudesta. Joskus mykkyys saattaa olla tietoinen valinta. Mykkyydellä rangaistaan toista, lähellä olevaa siten, että riistetään häneltä puhumattomuudella yhteyden mahdollisuus. Ja se on kova rangaistus!

Tällainen mykkyys, jossa eletään jatkuvasti ikään kuin kävelevän vainajan kanssa, muistuttaakin enemmän kuolemaa kuin elämää. Siten keskellämme on monenlaista mykkyyttä. Ei kaikessa mykkyydessä ole kysymys pahasta hengestä tai vammasta, mutta usein pahasta mielestä, joka samalla kylvää myös ympärilleen pahaa mieltä. Siten kysymys vapautumisen tarpeesta on yhä edelleen hyvin ajankohtainen.

Ihminen ei koettele Jeesusta, vaan Jeesus ihmistä

Jos ja kun Jeesus on Pahan vallan voittaja, niin kyllä hänen luokseen saa mennä myös pahan mielen kanssa. Kyllä hän on Vapahtaja, jonka valta ulottuu kaikille elämämme alueille. Mutta päivän evankeliumikohdassa olemme itse asiassa tilanteessa, jossa asetelmat ovat kääntyneet ikään kuin päälaelleen. Oli niitä, jotka kuvittelivat olevansa itse voittajia. He kuvittelivat itsensä Jeesuksen yläpuolelle. Omassa viisaudessaan he halusivat panna Jeesuksen koetukselle. He vaativat häneltä merkkiä taivaasta.

Mutta ei oikea asetelma ole tällainen – että ihminen koettelee Jeesusta. Ei se ole sitä edes silloin, kun ihminen kuvittelee tekevänsä niin. Päivän evankeliumikin paljastaa, että tilanne oli todellisuudessa koko ajan ihan päinvastainen. Jeesus koetteli ihmisiä. Hänestähän sanotaan, että hän tiesi jopa sen, mitä näillä ympärillään olevilla ihmisillä oli mielessään.

Me tarvitsemme yleensä sanoja, jotta voisimme ymmärtää toisiamme. Emmekä sittenkään aina ymmärrä. Kyllä varmasti Jeesuskin odottaa meidän sanojamme, sitä, että sanoillammekin käännymme hänen puoleensa. Aivan kuten tässä jumalanpalveluksessakin koko ajan teemme; rukouksissa, virsissä jne. Mutta Jeesus ei ole sidottu meidän sanoihimme.
Emme myöskään voi sanoillamme häntä koskaan hämätä, emme kauniillakaan, emme edes hurskailla sanoillamme.

Jeesus ei aja ketään pois

Jeesus näkee pintaa syvemmälle, sydämen sisimpiin sopukoihin asti. Ja tästä näkökulmasta katsottuna hän lähestyy meitä. Hän, joka tuntee ja tietää kaiken, hän kutsuu pysähtymään ja itsetutkisteluun. Hän kutsuu luokseen, hän, joka on luvannut: "Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Joh 6:37)

Muistat ne tuhannet ihmiset, jotka Jeesus ruokki viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Ennen tuota ruokkimisihmettä Jeesus kysyi opetuslapseltaan, Filippukselta: ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?” (Joh 6:5)

Mistä tämä tällainen kysymys oikein nousi? Eikö Jeesus tiennyt, sattuiko niillä kulmilla olemaan lähikauppoja? Tietenkin hän tiesi, ettei ollut! Ei hänen kysymyksensä liittynyt informaation tarpeeseen, vaan koettelemiseen. Hänestä sanotaankin suoraan: ”Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi.”

Kyllä Jeesus on aina tilanteen tasalla. Hän, jolla on valta, tietää, mitä tekee. Mutta usein hän koettelee meitä, jotta mekin tietäisimme, jotta mekin alkaisimme ymmärtää vähän enemmän siitä, minkä ehkä pitäisi muuttua elämässämme, missä on parannuksen paikka ja toisaalta, millainen on Jeesuksen valta ja hänen rakkautensa syvyys.

Valtakunta, joka taistelee itseään vastaan

Maailmassa käydään taisteluja kovin monenlaisilla rintamilla. Maailman levottomuuspesäkkeistä meille välitetään uutisia päivittäin. Samalla historia osoittaa, että sisällissodat ovat usein olleet kaikkein verisimpiä sotia. Sellainenhan oli omakin sisällissotamme lähes 100 vuotta sitten.
Jeesus viittaa samaan karuun tosiasiaan. ”Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä, ja sanoi: "Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, ja talot sortuvat toinen toisensa päälle.”

Jopa Saatana tietää tämän. Ei hän ole niin tyhmä, että hän lähtisi taistelemaan itseään vastaan. Mutta meidät ihmiset hän kyllä usuttaa toisiamme vastaan. Hänhän tähtää aina totaaliseen tuhoon. Jeesus sanoo: ”Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. – - - Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh 10:10)

Mikä valtava vastakohta-asetelma: Toinen tähtää tuhoamiseen. Kyllä hän voi esiintyä joskus vaikkapa ihmisen parhaana ystävänä. Mutta viime kädessä hän tähtää aina tuhoon. Ja sitten toinen, meidän Vapahtajamme. Hän ei koskaan riistä, raasta, vahingoita. Päinvastoin hän on tullut antamaan – antamaan sanan syvimmässä mielessä elämän – yltäkylläisen elämän.

Voiko seurakunta olla hyökkäyksen kohteena

No, mitenkäs kristillinen seurakunta? Voiko sekin olla tuhon voimien hyökkäysten kohteena? Aivan varmasti! Olemme tässä viikonvaihteessa täällä Lapualla valmistautuneet parin viikon päästä edessä olevaan ”Armo lakeudella”-tapahtumaan sillä tavalla, että olemme kokoontuneet ns. ”Armon ja rakkauden” kertauskurssin merkeissä. Ja olen hyvin vahvasti kokenut, että armollisuuden, keskinäisen yhteyden ja rakkauden ilmapiiri on meitä kantanut ja hoitanut.

Jeesus sanoo: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh 13:35). – Mielenkiintoista, ettei Jeesus aseta omien opetuslastensa tuntomerkiksi esim. sitä, ettemme tee koskaan virheitä – ei edes sitä, että meillä olisi riittävän luja usko. Tässä kohdassa Jeesus asettaa keskipisteeseen keskinäisen yhteyden ja rakkauden.

Jumala tahtoo vapauttaa meidät

Sitten on vielä yksi sisällissotaan liittyvä taistelurintama, jota emme tule ehkä aina edes ajatelleeksi. Me saatamme taistella itseämme vastaan. Me saatamme juosta epätoivoisesti Jumalaa karkuun. Saatamme taistella sitä vastaan, ettei kaikkivaltias, rakastava Jumala pääsisi tekemään meille hyvää ja vapauttamaan meitä niin haavoittavan mykkyyden kuin kaikenlaisista muistakin orjuuttavista siteistä.

Siksi meillä on aihetta pysähtyä, pysähtyä itsetutkisteluun. Mutta samalla meillä on aina aihetta pysähtyä tutkistelemaan, millainen Jumala meillä on.

Jeesus sanoo: ”Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.”

”Jumalan sormella!” Raamatussa puhutaan paljon Jumalan käsivarresta, mikä on hänen voimansa vertauskuva. Sormi puolestaan on käsivarren pienin osa. Siten Jeesuksen käyttämä ilmaus kuvaa sitä, miten helppoa on vapauttava toiminta silloin, kun takana on hän, jolla on kaikki valta.

Väkevä ja vielä väkevämpi

"Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa.” Tämähän on hyvin ymmärrettävää. – Mutta sitten Jeesus jatkaa: ”Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin.”
Tämäkin on ymmärrettävää. Olemmehan tottuneet tässä maailmassa, että voima jyllää. Ja kenellä on enemmän voimaa, hän on niskan päällä.

Mutta keitä Jeesus tässä tarkoittaa ”väkevällä” ja ”vielä väkevämmällä”? On selvää, että ”väkevä” kuvaa Paholaisen väkevyyttä. Toisin sanoen ei meillä ole aihetta vähätellä pahan voimaa täällä maailmassa. Ja tuntuu siltä, että sen raivo vain kiihtyy. Se tietää, että sillä on aikaa koko ajan vähemmän. Itsestämme ei löydy mitään mahdollisuuksia tuota voimaa vastaan. Mutta miten toiseksi tilanne muuttuu, kun kuvaan astuu hän, joka on ”vielä väkevämpi” – Jeesus, Pahan vallan voittaja.

Käärmetori ja kristityt

Eräs ystäväni, pitkään Taiwanissa työskennellyt lähetystyöntekijä kertoi kulkeneensa kristityn työtoverinsa kanssa sellaisen torin läpi, jota kutsutaan käärmetoriksi. Keskelle toria oli kokoontunut valtava ihmisjoukko. Nämä kristityt pysähtyivät katsomaan, mistä on kysymys. Ja kävi ilmi, että ihmisjoukon keskellä oli eräänlainen meedio työskentelemässä.

Sitten yhtäkkiä tuo meedio katsoi terävästi noihin kahteen kristittyyn ja suorastaan huusi heille, vaati painokkaasti: ”Menkää pois täältä. Minä en voi toimia, kun te olette täällä.”

Mistä oli oikein kysymys? Ei tuo meedio tuntenut noita kristittyjä. Mutta hän koki itsensä näiden Jeesukseen uskovien ihmisten läsnä ollessa toimintakyvyttömäksi. Väkevä oli kohdannut vielä väkevämmän. Ei noiden kristittyjen tarvinnut tehdä yhtään mitään, kun heissä oleva Pyhä Henki sitoi tuossa meediossa olleet voimat toimintakyvyttömiksi. – Jeesus, pahan vallan voittaja!

Lincoln ja mielistelijä

Kerrotaan, että Amerikan sisällissodan aikana 1800-luvulla, eräs pappismies halusi mielistellä silloista presidenttiä Abraham Lincolnia. Pappi totesi presidentille: ”Toivokaamme, että Jumala on meidän puolellamme tässä suuressa taistelussa.” Lincoln oli vastannut: ”Tietääkseni Jumala on aina oikean asian puolella. Mutta minun koko tarmoni ja rukoukseni kohdistuu siihen, että me olisimme Jumalan puolella.”

Miten keskeinen ja tärkeä kysymys tämä onkaan meitä jokaista ajatellen. Olenko minä Jumalan puolella? Oletko sinä? Jeesus sanoo: ”Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.”

Moni sanoo, ettei minulla ole mitään Jumalaa ja kirkkoa ja uskonasioita vastaan. Mutta tämä ei vielä välttämättä merkitse sitä, että ihminen olisi Jumalan puolella. Ajatus jonkinlaisesta puolueettomasta suhteesta Jumalaan on mahdoton. Puolueettomuus tässä tilanteessa voikin merkitä todellisuudessa hajottamista, vaikkei ihminen itse sitä tiedostaisikaan.

Yhteydestä on kysymys

Mitä sitten merkitsee käytännössä Jumalan puolella oleminen? Jeesus sanoo: ”Joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.”

”Yhdessä minun kanssani.” Yhteydestä on kysymys. Yhteydessä on lähtökohta – elävässä yhteydessä Jeesukseen, Vapahtajaan. On kysymys yhteydestä häneen, joka on vielä väkevämpi, jolla on kaikki valta, joka on kaiken pahan vallan voittaja. Siten tällainen yhteys merkitsee paitsi pelastusta ja elävää toivoa, niin samalla syvimmän tason turvallisuutta tässä ja nyt.

"Sitä, joka tulee luokseni, minä en aja pois."

Ja kun Jeesus puhuu yhteydestä, hän ei puhu vain teoriaa. Hän lupaa: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” Näin lupaa hän, joka on antanut kaiken meidän puolestamme, hän, joka sanoi viimeisinä sanoinaan ristillä: ”Se on täytetty!” Kaikki on maksettu, syntimme on sovitettu. Siihen meillä kenelläkään ei ole mitään lisättävää. Mutta siinä on valtavan paljon vastaanotettavaa. Ja se kaikki tulee lahjana, armosta.

Jeesuksen risti kertoo kuolemasta, mutta samalla myös kuoleman ja kaiken pahan vallan voittamisesta. Siten ylösnousseen, elävän, meitä jokaista rakastavan ja armahtavan Voittajan käsiin on hyvä ja turvallista jättää itsensä ja kaikki. Elää Voittajan puolella ja kohdata tulevaisuuskin Voittajan joukoissa.