Lasten kirkko kokosi yli 300 henkeä

Isänpäivän perhekirkossa 8.11. julkistettiin kaksi Kättä päälle -sopimusta lapsille.

Lapuan tuomiokirkkoseurakunta lupasi rakentaa lapsille oman pienoiskirkon. Paula Risikko lupasi työssään ministerinä ottaa entistä paremmin huomioon lapsen edun ja äitinä olla enemmän kotona. Aino-tytär puolestaan sitoutui Kättä päälle –sopimuksessa paimentamaan, että hänen äitinsä todella pitää lupauksensa – sopimus oli kummankin juhlallisesti allekirjoittama.

Perhekirkon saarnaosuus tapahtui haastatteluna, jossa tuomiorovasti Juha Ikola teki kysymyksiä Risikolle. Sekä kysymykset että vastaukset naurattivat kuulijoita, mutta niissä oli myös todellista armon evankeliumin sanomaa.
Ikola kysyi Risikolta, onko tämä koskaan kiukutellut lapsena. Olipa hyvinkin.

– Kyllä mä kiukuttelin ja tinttaalin, vaikken mä äidin mielestä kovin hankala lapsi ollutkaan. Mutta minusta lapselle on oikeus joskus kiukutella ja näyttää paha olonsa. Eihän aikuinen muuten tiedä, että nyt lasta pitää helliä ja lohduttaa ja ottaa syliin. Kyllä mä tinttailen vielä joskus aikuisenakin, mutta en kumminkaan valtioneuvoston istunnossa. Siellä pitää olla kiltisti.

Siihen Juha Ikola huomautti, että on Risikko joskus tainnut valtioneuvostossa aivan tv-kameroiden edessä joskus kommentoida toiselle poliitikolle, että ”höpö höpö”. Risikko myönsi, ja sanoi Ainon kehuneen äitiään siitä, että se oli hyvin sanottu.

Risikko rukoilee
lapsensa kanssa

Risikko on lapsena oppinut iltarukouksen ”Levolle lasken, Luojani”, ja saman rukouksen hän lukee nyt iltaisin Ainon kanssa. Risikko myös uskoo, että meidän menettämämme rakkaat ovat Jumalan luona tallessa. Tämä tuli ilmi, kun Ikola kysyi, lapsettaako ministeriä koskaan. Kyllä, ja Risikko kertoi tapauksen.

Hänen isoisänsä, joka kaatui ennen Paula Risikon syntymää, lepää Lapuan sankarihautausmaalla. Eräänä jouluaattoiltana, hyvin myöhään Risikko oli tuonut kynttilän isoisän haudalle, ja yhtäkkiä hänen teki mieli lähettää ”terveisiä” isoisälle, jota ei ollut koskaan nähnyt. Hän laskeutui selälleen lumihankeen ja teki lumienkelin. ”Minä uskon, että Jussi piti siitä”, Risikko sanoi.

Risikko muistutti seurakuntaa siitä, miten arvokkaalle paikalle Jeesus Matteuksen evankeliumissa asetti lapsen. Se joka on pieni ja heikko, onkin Taivaan valtakunnassa arvokkainta.

Kun Ikola kysyi, mikä on rouva ministerille pyhää, Risikko kertoi kaikkein pyhimmäksi monet lähellä olevat asiat: perhe, koti, ystävät ja suhde Jumalaan. Hän viittasi Raamatun 1. Kuninkaiden kirjaan, jossa Jumala ilmestyi ihmiselle vain pienenä tuulen puhalluksena, ei suurena ja näyttävänä jyrinänä. Lapsia hän kannusti luottamaan Jumalaan juuri siten, kuin perhekirkon ensimmäisessä virressä laulettiin: ”Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen”.

Perhekirkon musiikki ilmensi lasten iloa, mutta myös hartautta pyhän edessä. Lapsikuorot toimivat virsien esilaulajina, ja esittivät myös harjoittelemiaan lauluja. Alttaripalveluksen toimittanut lapsityön pappi Antti Maunumaa johti myös liturgian Meidän messu -perhekirkon mukaan kauniina, lasten tasolle sopivina messulauluina. Musiikkia säestivät Riitta Linnan ja Teemu Kentan johdolla Liekki-bändi sekä sellisti Lassi Övermark.

Kutsuessaan lapset alttarille siunattaviksi Maunumaa sanoi sen muistuttavan meitä Jumalan omasta Kättä päälle -sopimuksesta. Kun lapsi kastetaan, vanhemmat ja kummit laskevat kätensä lapsen pään päälle siunaten tätä. Siinä Jumala itse laskee seurakunnan kautta kätensä lapsen päälle eikä koskaan hylkää häntä.

Lasten kirkon
suunnittelu alkanut

Seurakunnan pienoiskirkon suunnittelu on jo alkanut. Rakennus sijoitetaan arvokkaalle paikalle Virranniemen pappilan ja seurakuntatalon väliseen pihapiiriin, joka sijaitsee Lapuanjoen varrella. Lasten kirkosta on näköyhteys tuomiokirkkoon.

Lasten kirkon rakentamisen tekee mahdolliseksi seurakunnan pyhäkoulutyön saama merkittävä testamenttilahjoitus. Lapualaissyntyinen, aikuisikänsä muualla asunut Liisa Veikkola toimi pitkään pyhäkoulunopettajana. Noin 85 000 euron arvoisen testamenttilahjoituksensa hän on osoittanut syntymäpitäjänsä pyhäkoulutyölle.

Kirkon ensimmäinen luonnos antaa suuntaa lopullisen kirkon ulkoasulle. Kirkon pinta-alaksi tulee noin 17 neliömetriä, ja istumapaikkoja penkkeihin tulee noin 25. Kirkkoon tulee kellotorni kelloineen. Kirkon ikkunoihin hankitaan kristillisiä aiheita kuvaavat lasimaalaukset.

Kirkon sisustukseen tulee kuulumaan mm. kirkkotekstiileitä sekä muuta kirkon jumalanpalveluselämään kuuluvaa esineistöä.

Kirkko on tarkoitettu seurakunnan pyhäkoulujen ja muun lapsityön käyttöön. Siellä voidaan pitää pyhäkoulua ja hartaushetkiä. Lasten kirkkoa voivat käyttää myös päiväkotien ja koulujen oppilaat opettajiensa johdolla uskonnonopetuksen tukena.

– Kirkot juhlivat YK:n lapsen oikeuksien sopimusta tunnuslauseella ”Lapsella on oikeus pyhään”, ja pikkukirkko rakennetaan tämän sopimuksen hengessä. Kirkko toimii lapsen kokoisena hartaustilana, sanoo seurakunnan lapsityön pappi Antti Maunumaa.

Pyhäkoulusihteeri Leena Jänikselän mukaan lapsia ei olla oman kirkon avulla ohjaamassa pois kotikirkostaan, päinvastoin.

– Lasten kirkolla haluamme antaa lapsille myönteisiä kokemuksia, jotta he löytävät kasvaessaan tiensä kirkkoon yhä uudelleen. Lapuan tuomiokirkossa ja kyläkirkoissa pidetään edelleen runsaasti lasten ja perheiden jumalanpalveluksia ja kirkkohetkiä.

Klikkaamalla kuvaa saat sen nähtäväksi suurempana.

Perhekirkkoon osallistuneet voivat vapaasti ladata kuvia muistoksi yksityiskäyttöön. Kuvien julkaisemiseen tarvitaan seurakunnan ja valokuvaajan lupa.

Teksti: Heli Karhumäki
Valokuvat: Mari Myllykoski