Juha Ikola herättäjäjuhlilla: Onko kastemekko ruvennut ahdistamaan?

"Olette te jo ehtineet olla kauneusleikkauksessa? Kysymys ei liene erityisen körttiläinen. Se ei ole kohdistettu myöskään jollekulle ihmiselle siinä tarkoituksessa, että aihetta olisi. Ei siis siihen tapaan, että kuinkas on sen parannuksen asiasi kanssa.

Kysymys ajankohtaistui katsellessani erästä televisio-ohjelmaa, jossa kyseisistä leikkauksista kerrottiin - sitähän ihminen katselee, mikä tuntuu tärkeältä.

Joka tapauksessa eräs kauneusleikkaukseen osallistunut totesi kuin uutena ihmisenä, että hän ei ennen leikkastaan tietynnyt olevansa arvokas. Arvottomuus näyttäisi siis siltä kannalta katsottuna olevan lähinnä kosmeettinen vaiva. Mutta jotenkin huolestuttavalta tuntui se ohjelmassa esitetty väite, että kauneusleikkauksia ei juuri enää kannata tehdä 50 vuotta täyttäneille. Maallikkona kyllä kuvittelisi sellaisten niitä eniten tarvitsevan. Voisiko lohtua "parasta ennen" -päivän ohittaneille sitten antaa ajatus "ihmisten silmissä ruma - Jumalan silmissä kaunis"?

Miltä se näyttää? Tämä kysymys on hiljalleen liikahdellut mielessä ajatellessani näiden Seinäjoen herättäjäjuhlien tunnusta, "Sallikaa lasten tulla". Yllättäen se kysymys nousi hiljattain mieleen eräässä kastetilaisuudessa. Kastetoimituksen jälkeen rupesin oikein katsomalla katsomaan pientä vauvaa kastemekossaan, että miltä se kristitty oikein näyttää. Että oliko eroa ennen ja jälkeen. Päälle päin ei eroa selvästi ollut havaittavissa. Mahtanevatko piirteet korostua iän myötä. Joko teistä näkyy omasta mielestänne? Kastetilaisuudesta poistuessani silmät osuivat parkkipaikan kylttiin: "Varokaa lapsia".

Tämän kokoontumisen olosuhteet ja viitekehyksen huomioon ottaen voisi myös kysyä, että milät körttiläinen näyttää. Kuka kelpaa körttiläisten mannekiiniksi? Huippumalli haussa.

Voisi melkein kuvitella, että sellaiseen tehtävään ei kovin paljon halukkaita ilmoittaudu. On ymmärretty, että kristillisyys taikka kristittynä eläminen ei ole missään ihmislähtöisessä, siis sellaisessa, joka näillä mailla on puettu joskus sanoiksi, että "rumat ne vaattehilla koreeloo".

Se vauva kyllä koreili aika lailla. Häpeämättömästi. Koreili kastemekossaan, siis Kristuksen antamalla kelvollisuudella, vanhurskaudella. Koreili, vaikka ei sitä itse tiennytkään. Siitä sen tunnistaa, kristityn - Kristuksesta.

Vieläkö teille mahtuu kastemekko päälle vai onko ruvennut ahdistamaan? Jaksaako Kristus kantaa sylissään vai ovatko osat jotenkin päässeet vaihtumaan? "Ja Jeesus otti syliinsä lapsen..." Mitä olisi kristillinen laihdutuskuuri? Sellainen voi joillakin helposti kestää ihmisiän. Kristuksen tulee kasvaa, minun vähetä.

Ei kristityn tarvitse kristillisyydessään turvautua uskonnolliseen kosmetiikkaan, ei näyttelemiseen, ei teeskentelyyn, en hengelliseen huvitukseen, ei viisasteluun, ei omaan pyhyyteensä. Ei. Sanat loppuvat ihmisiltä ja enkeleiltä kuvatessaan kaikkea sitä, mistä yhä uudestaan saa luopua ollakseen lapsi, taivaan isän lapsi. Vai oletteko te tavanneet sellaisia vauvoja, jotka tähän maailmaan syntyessään hallitsisivat useampaa tai edes yhtä kieltä kuvatakseen kelvollisuuttaan ja hyväksytyksi tulemisen edellytyksiään?

En muista, kuka se oli, oliko Martti Luther, mutta olkoon hän. Hänen sanomakseenhan monia lausumia sovitellaan, kun pitää etsiä omille sanoille vahvistusta. Joka tapauksessa ajatus oli tämä: "Syntistä ei rakasteta siksi, että hän on kaunis, vaan syntinen on kaunis siksi, että häntä rakastetaan." Oletko sinä kaunis - Jumalan silmissä kaunis? Sitä me täällä yhdessä ikävöimme, iän ja maailman pilaamat, Jumalan suurta rakkautta Kristuksessa.

Kauniita ovat lapset, Taivaan Isän lapset, iästä riippumatta.

"Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta, mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille", sanoo Herra (Matt.11:25). Me kiitämme Isäämme, taivaan ja maan Herraa siitä, että lapset ovat koolla. Samannäköiset ja -ikäiset, taidatte olla sukulaisia.

Taivaan kansalaiset maailmassa. Muistakaa, mistä ootta kotoosin, polvesta polveen täällä.

Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret."

Juha Ikola, herättäjäjuhlien aattoseurat, perjantai 3.7.20009 klo 18.