Rakkaus on tekoja - Ulla Latomäen hartauspuhe venäläisnuorille ja heidän tukijoilleen

"Tämän pääsiäisen ei pitänyt olla tällainen". Näin aloitti pastori Ulla Latomäki hartauspuheensa venäläisnuorille ja heidän tukijoilleen pitkänperjantain diakoiniaiskussa elokuvateatterissa.

Lue tästä koko hartauspuhe.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen Aamen.

Rakkaat ystävät ja tukijat. Tämän pääsiäisen ei pitänyt olla tällainen, olosuhteet ja asiat ovat kuitenkin sen muuttaneet erilaiseksi. Kun Jumala toimii, se alkaa näkyä ja tuntua. Meidän yhteisiin rukouksiimme on vastattu. Jumalan Henki on oikeudenmukaisuuden ja rakkauden Henki.

Kun nyt katselette, mitä teidän ympärillänne tapahtuu, sitä ei olisi vielä kaksi viikkoa sitten kukaan uskonut todeksi. Pienestä avunhuudosta lähti tällainen vyöry, monet ovat ottaneet kantaa oikean ja väärän välillä, riippumatta kenen joukoissa seisoo. On lähdetty valtakunnallisesti liikkeelle, teitä ei ole jätetty yksin taistelemaan oikeuksienne puolesta.

Kaikki kääntyy vielä parhain päin

Se, että tällainen on ylipäänsä mahdollista – että on vielä oikeudenmukaisuutta, armoa ja lähimmäisestä välittämistä – on Jumalasta lähtöisin. Paha ei ole vielä paaduttanut meissä kaikkea hyvää, sisimmässämme on Jumalan mentävä aukko. Pahakin palvelee Jumalan tahtoa. Saamme uskoa, että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Jumala voi.

Tänään pitkänäperjantaina saamme olla kiitollisia monelle ihmiselle ja kiitämmekin Jumalaa näistä sadoista, jopa tuhansista ihmisistä, jotka ovat panneet nimensä ja itsensä likoon oikean asian puolesta.

Pitkänäperjantaina pahuus sai vallan

Tänään pitkäperjantaina Jeesus on ristiinnaulittu. Muistelemme mitä silloin tapahtui ja miksi.

Matteuksen evankeliumin kuvaus etenee eleettömästi. Jeesukselle juotettiin hirveän makuista viiniä. Jeesuksen elämä pyrittiin kaikella tavalla tekemään mahdollisimman kauheaksi, pahuus sai vallan.

Kun sotilaat ristiinnaulitsevat Jeesuksen, he tekevät vain työtään, tunteista ei puhuta. He jakavat Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa. Rivien välistä voi lukea raakuuksiin tottuneiden ammattisotilaiden välinpitämättömyyden. Se on selviytymiskeino kohtuuttoman kärsimyksen edessä. Jeesuksen kärsimyksen voi sulkea pois olemalla välinpitämätön.

Tunteet eivät auta, vaan teot

”Kansa seisoi katselemassa.” Kansa seisoi katselemassa! ”Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois – kuka hänen kansastaan siitä välitti?” sanoo Jesaja pitkänperjantain profetiassa (Jes. 53). Mutta kansan joukossa oli myös Jeesuksen ystäviä, jotka välittivät ja kärsivät, ne jotka rakastivat Jeesusta. Sivustakatsojien tunteet eivät kuitenkaan auttaneet ketään, vain teot saivat aikaan muutoksen.

Jeesuksen sanat ”Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit” antavat ymmärtää kuinka pohjattoman yksin Jeesus jäi. Näin Jeesus koki hyljättynäkin olemisen tuskan. Se on varmasti elämän pahimpia koettelemuksia meille jokaiselle, kokea olevansa niin mitätön, niin surkea että Jumalakin hylkää. Kukaan ei vastaa tuskan rukouksiin, kaikki on lohdutonta ja vailla tarkoitusta.

Jumala ei kuitenkaan hylännyt Poikaansa vaan kantoi hänet ylösnousemuksen aamuun, niin kuin hän ei hylkää meistä yhtäkään vaan odottaa ja kutsuu mitä erilaisimmin keinoin.

Loppuun asti Isän käsissä

Luukkaan kertomuksessa Jeesus itse puhuu kolmesti. Ensin Isälle: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät. Sitten vierellään riutuvalle rikolliselle: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa”. Ja lopuksi hän huutaa kovalla äänellä Psalmin 31. sanat: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Vaikka hän oli kokenut tuskissaan tulleensa hylätyksi, kuitenkin Jumala oli koko ajan läsnä ja Jeesus uskoi loppuun asti jäävänsä Isän käsiin.

Näistä Jeesuksen sanoista loistaa kirkkaus, joka valaisee Golgatan ristien yläpuolella olevan pimeän taivaan ja maanpiirin, jossa kalliot halkeilivat, haudat aukenivat ja maa vavahteli. Näistä Jeesuksen sanoista aukeaa koko kertomuksen, koko tämän kammottavan asetelman ympärille suuri ja kaiken sisäänsä sulkeva rakkauden kehä.

Rakkaus katkaisee vihan kierteen

Rakkauden kehän sisällä vihan ja koston kierre katkeaa, temppelin esirippu repeää, mahdotonkin käy mahdolliseksi ja kuolema menettää otteensa.

Jumalan Rakkaus ei ole niinkään tunteita, se on tekoja. Siksi rakkaudesta paljaimmillaan kerrotaan teonsanoilla. Muu on turhaa. Teidänkin suosimassanne Exitin laulussa sanotaan: ”Mitä rakkaus on? Sitä kauan hain. Hetkenkö huumaa, valhettako vain? Mitä rakkaus on, rakkaus ikuinen? Vain luona ristin löydät vastauksen.” Rakkaus on tapahtuma, joka tapahtuu Golgatan ristillä.

Teonsanat eivät liity Jeesukseen, vaan niihin ihmisiin, joita ympärillä on: sotilaisiin, kansanjoukkoon, hallitusmiehiin, siis meihin. Jumalan rakkaus ottaa nämä teot – meidän välinpitämättö¬myyden, avuttomuuden, katkeruuden, pilkan – vastaan ja kääntää pahan hyväksi.

Jeesuksen ristinkuolemasta on puhuttava

”Kuka uskoo meidän sanomamme?” kysyi profeetta Jesaja. ”Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?” Kuka ymmärtää tällaista rakkautta? Toisin sanoen: kuka tänään haluaa kuulla enää Jeesuksesta ja ristinkuolemasta? Mutta juuri siitä on puhuttava. On puhuttava siellä, missä ihminen onnellinen ja rakastettu.

Rakkaudesta on puhuttava myös siellä, missä kuljetaan ohi välinpitämättöminä, ylimielisinä. Rakkaudesta on puhuttava, kun ystävä on pettänyt, lupaukset rikottu ja voimat on lopussa.

Enää ei paha voi voittaa hyvää

Pitkäperjantain evankeliumi on rakkauden evankeliumi. Se tekee pääsiäisen ymmärtämisen mahdolliseksi. Ylösnousemuksen ihmeen voi ymmärtää vain pitkänperjantain kautta. Enää ei ole mahdollista, että paha voisi voittaa hyvän. Ei ole mahdollista, että kyyninen ivallisuus voittaa rakkauden. Jumalan rakkaus meissä vaatii meidät palvelemaan ja välittämään. Ei ole mahdollista, että kuolema voittaa elämän. Mutta Jeesuksen piti kärsiä ja kuolla, että tämä voitto olisi meidän – että me uskoisimme.

Rukoilemme

Pyhä kolmiyhteinen Jumala, sinä olet kulkenut tiesi, ihmisen tien, pienestä lapsesta ristin hylkiöksi. Sinä kärsit ja asetut hiljaa rinnallemme, sinä et hylkää, sinä lähetät apusi toisten ihmisten muodossa, annat ihmisten olla sinun käsinäsi, jalkoinasi ja suunasi.

Kiitämme tänään näistä kaikista ihmisistä: avun tuojista, nimen kirjoittajista, toimittajista, ruuan tuojista ja jakajista. Siunaa heitä ja heidän elämäänsä. Auta meitä tajuamaan keskellä maailmaa ristisi, jonka luo voimme tulla kaikkine taakkoinemme, pyyntöinemme ja kiitoksen kanssa.

Anna ristin todistaa läsnäolostasi ja rakkaudestasi, joka voittaa maailman pahuuden.

Siunaa päättäjiä ja koko Sedua, siunaa näitä opiskelijoita, anna heille uskoa huomiseen ja anna heille jokapäiväinen leipä ja katto pään päälle. Anna tämän olla monelle uuden alku ja todistus sinun olemassaolostasi.

Kuule meitä Jeesuksen nimessä. Aamen

Pitkänperjantain hartaus elokuvateatterissa venäläisopiskelijoiden kahvihetkessä 10.4.2009