Mustamaa

Mustanmaan kinkerit 2011 pidettiin torstaina 10. helmikuuta klo 19 Marja-Terttu ja Markku Viitalassa, Alajärventie 1169.

Kinkeripappina Riina Antila, kanttorina Esko Kivimäki.
......................

Vuoden 2010 kinkerit pidettiin Riitta ja Mauno Viitalassa, Kinkeripappina oli Antti Maunumaa, kanttorina Paula Pääkkönen.

Kinkeripiirin vanhimmaksi valittiin Marja-Leena Pöntinen. Mustanmaan pyhäkoulunopettajina toimivat Sinikka Viitala ja Sirpa Mahlanen-Peltola.

Diakonia kylätoimikuntaan kuuluivat Pirkko Kurunsaari, Leena Hulkko, Mirja Saarikoski ja Anni Laakeri. Lähetyksen kylätoimikuntaan kuuluivat Sirpa Mahlanen-Peltola ja Satu Laitinen.
.........
 

Nämä kuvat ovat Mustanmaan kinkereiltä 2009

Mustassamaassa Ritva ja Leo Mäkisellä pidettiin torstai-iltana leppoisat ja lämminhenkiset kinkerit, joihin osallistui 40 kyläläistä. Tuomiorovasti Juha Ikola yllättyi isäntäväen kertomasta tiedosta, että hän on pitänyt samassa talossa kinkerit aiemminkin - peräti 31 vuotta sitten.

Ikola oli vaikuttunut Mustanmaan kylän aktiivisuuudesta seurakunnallisissa kylätoiminnassa vuonna 2008. Diakoniatoimikunta on muun muassa tehnyt vuoden aikana 51 onnittelukäyntiä syntymäpäiväsankareiden luo. Lapuan viimeinen koko seurakunnassa tehty lähetyskeräys hoidettiin kylässä kunnialla ja läpi viime kesän on pidetty pyhäkoulua kolmen opettajan voimin.
Ensi vuoden kinkeripaikkakin on jo sovittu. Silloin kokoonnutaan Riitta ja Mauno Viitalan kotiin.

Opetus ja virret
psalmeista

Tämän vuoden kinkereillä opetuksen aiheena ovat psalmit sekä yhdeksäs ja kymmenes käsky. Ikola kertoi psalmien synnystä sekä niiden merkityksestä ihmisen kärsimyksen kuvaajana. Psalmit ovat antaneet sanat monien ihmisten tunnoille silloin,kun oma ilmaisukyky on loppunut.

Kinkerikanttorina toiminut Paula Pääkkönen oli valinnut virsiksi sellaisia, jotka liittyvät psalmiteksteihin. Hän kertoi virsistä kiintoisia taustoja ja johti veisuuta.

Omat kinkerit ovat tärkeä perinne

Tämän vuoden kinkerikierroksella papit ovat tiedustelleet joka kylässä, onko halukkuutta tehdä muutoksia oman kinkeripiirin alueeseen tai pitää vaikkapa yhteisiä kinkereitä lähipiirien kanssa.
Ikola kysyi asiaa myös Mustanmaan väeltä.

Vain pari puheenvuoroa otettiin, ja niiden kanta oli selvä.
- Jos piiriä aletaan yhdistää johonkin muuhun, niin eihän väki sovi enää kenenkään tupaan. Sitten ei kyllä löydy enää kinkerien pitäjää, totesi yksi kinkerivieraista.
- Jos meidät yhdistetään naapurikylään, niin siinä käy pian niin, että me ei mennä niiden kinkereille eikä ne tuu tänne, vahvisti toinen.
Mielipiteet kuultuaan Ikola totesi olevansa aivan samaa mieltä.
- Kun ajattelen, miten hyvä näillä kinkereillä on olla, en haluaisi itsekään tänne mitään muutoksia. Sen vaistoaa, että kinkerit ovat tässäkin kylässä tärkeä yhteydenpidon muoto. Kinkereillä voi olla merkitystä nykyisin myös siksi, että muu kyläily naapureissa on kaikkialla vähentynyt.

Ikola kertoi yhteydenpidon merkityksen olleen hänellä itselläänkin vahvasti mielessä. Hän on vastikään ollut saattamassa elämän lopulle sukulaistaan, joka oli viimeistä yhdysside hänen omien vanhempiensa elämänaikaan.
- Jokaisen meidän seurassa näissä kokoontumisissa ovat muistojen ja kokemusten kautta mukana myös edesmenneet läheisemme.

Kylänvanhimman valinta puhutti

Kylänvanhimman valintaa pähkäiltiin pitkään, kun kymmenen vuoden ajan luottamustehtävää hoitanut Ville Viitala toivoi tehtävään jo jatkajaa.

Keskustelussa ehdotettiin, että tasa-arvon vuoksi voitaisiin valita kylänvanhimmaksi vaihteeksi nainen. Eräs paikalla ollut mies tuli kuitenkin esitetyksi ja hän sai vahvan kannatuksen.

Ikola lohkaisi kinkerihistoriaan viitaten, ettei lähde talosta ennen kuin kylänvanhin on valittu.
- Eihän tätä laumaa uskalla päästää ovesta ilman että sovitaan sille peräänkattoja. Täytyyhän jonkun vahtia karteerin välistä, minkälaista elämää täällä eletään...

Kuvat ja teksti: Heli Karhumäki
Klikkaamalla kuvaa saat sen nähtäväksi suurempana.