Sana Kaara IV:n konfirmoiduille: Jeesus kuoli juuri sinun puolestasi

Saarna konfirmaatiomessussa 27.7.2008

Hyvät rippikoululaiset, saimme kahdeksan päivän aikana tutustua toisiimme ja oppia paljon uutta Kaaranmännikössä. Saimme uusia ystäviä, saimme viettää aikaa yhdessä opiskellen, leikkien ja laulaen. Leirin viimeisenä iltana kirjoitimme yhteystietomme listaan, joka kopioitiin jokaiselle. Riparillamme oli – sanoisinko ”passeli” – yhteishenki; tulimme hyvin toistemme kanssa toimeen ja uskon, että yhteydenpito säilyy vielä riparin jälkeenkin. Myös Kaaran keittäjät huomasivat sen, miten hyvin leirimme toimi. He kiittelivät lähtiessämme leirikeskuksen siisteyttä. Mikään leiri ei kuulemma ikinä ole siivonnut yhtä huolellisesti.
Ystävyys, yhteydenpito tai siisteys ei kuitenkaan yksin riitä. Elämässä tarvitaan muutakin. Elämä saattaa tuntua turvattomalta ilman Jumalaa. Tämän päivän lukukappaleessa apostoli Paavali vertaa Rooman seurakuntaa oliivipuun oksiin. Meidät kaikki kristityt on kasteessa liitetty Kristukseen ja olemme siten puun oksia. Paavali muistuttaa, etteivät oksat kanna puunjuurta, vaan juuri kannattelee koko puuta. Mekin saamme turvata Kristukseen ja elää hänen varassaan, meidän ei tarvitse olla yksin. Usko Kristukseen kantaa ja antaa voimaa.
Tämän sunnuntain aiheena ovat etsikkoajat. Matteuksen evankeliumissa sanotaan: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.” Rippikoulussa Riikka opetti teille sitä, kuinka uskoa voi hoitaa. Hän vertasi uskoa pöytään, joka ei pysy pystyssä ilman neljää pöydänjalkaa. Nämä uskoa tukevat ”jalat” ovat: rukous, Sanan kuuleminen, ehtoollinen ja seurakuntayhteys. Tänäänkin täällä konfirmaatiomessussa kaikki elementit ovat läsnä. Meistä jokainen saa lähestyä Jumalaa rukouksen kautta ja tuntea Jumalan läheisyyden ehtoollispöydässä.
Ja vaikka sinusta tuntuisi, ettet tarvitse Jumalaa ja haluat kääntää Hänelle selkäsi, saat luottaa siihen, että Jumala ei käännä sinulle selkäänsä. Tuhlaajapoikavertauksessa Isä ottaa avosylin vastaan poikansa, vaikka tämä on hylännyt hänet ja tuhlannut maailmalla kaiken omaisuutensa. Samalla tavalla Jumala odottaa meitä takaisin luokseen, jos me Hänestä eksymme tai Hänet hylkäämme.
Paavali muistuttaa roomalaisia kirjeessään myös siitä, että Jumala on sekä ankara että lempeä. Jo ensimmäiset ihmiset, Aatami ja Eeva, rikkoivat Jumalan tahtoa vastaan ja joutuivat siksi kohtaamaan ankaran Jumalan. Vanhassa testamentissa on lukuisia kertomuksia siitä, kuinka Jumala rankaisee ihmisiä ja tuhoaa jopa kokonaisia kaupunkeja ihmisten pahojen tekojen vuoksi. Jumala kuitenkin näki, ettei ihminen pysty noudattamaan käskyjä vaan hän rikkoo Jumalan tahtoa jatkuvasti. Siksi Hän lähetti maailmaan ainoan Poikansa, joka kuoli ristillä meidän syntiemme tähden. Tähän armoon ja Jumalan suureen rakkauteen me saamme luottaa. Pian käydessämme ehtoollispöytään kuulemme sanat ”Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri, Sinun puolestasi annettu ja vuodatettu.” Tämä lause on totta; Jeesus kuoli juuri Sinun puolestasi! Me saamme kohdata lempeän ja armollisen Jumalan. Rippikoulussa te leiriläiset opitte, että sana evankeliumi tarkoittaa ilosanomaa. Ulkoläksyihinne kuuluvassa pienoisevankeliumissa sanotaan: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän!” Tämän suurempaa ilosanomaa on vaikea kuvitella!