"Vapahtajan katse seuraa teitä elämänne matkalla"

Voit lukea tai tallentaa rippikoulumuistoihisi koko saarnan tästä.

SAARNA 29.6.2008 Lapuan tuomiokirkossa Kaara II:n konfirmaatiomessusta. (Päivän evankeliumitekstinä luettiin Mark.10:17-27.)

Rippileirillä vietimme iltapäivisin jumalanpalveluksia. Yhden ryhmän – saarnaryhmän – tehtävänä oli kuvata ja elävöittää kunkin päivän aihetta. Monia näytelmiä ja esityksiä saimme seurata.

Tästä äsken kuullusta evankeliumista voisi myös helposti rakentaa näytelmän. Jeesus on oppilaittensa kanssa matkalla tietä pitkin, kohdaten monenlaisia ihmisiä. Usein Jeesus auttoi sairaita ja hyljeksittyjä, kun hän kohtasi heitä. Nyt häntä lähestyi muuan mies, aivan juoksujalkaa ja kiireesti.

Toiset evankelistat kertovat tästä miehestä mm. että hän oli nuori ja korkeassa asemassa. Hän oli myös rikas. Oliko hän perintönsä vuoksi päässyt tuohon korkeaan asemaan, vaikka oli vielä iältään nuori? Joka tapauksessa tästä miehestä voimme päätellä, että hän kuului etuoikeutettuun ja menestyneeseen ryhmään.

Kun on nuori, niin elämä on edessä ja tulevaisuus on avoinna. Tänään me vietämme Kaara kakkosen nuorten ja heidän perheittensä juhlaa. Teillä on elämä edessänne, monenlaisia asioita vielä elettävänä ja koettavana. Tänään kiitämme siitä, että teidät on otettu kristillisen seurakunnan jäseniksi ja olette saaneet opetusta uskomme perusasioista – Raamatusta ja katekismuksesta. Elämän matkalla on hyvä olla kiintopisteitä, jotka kantavat ja antavat voimaa. Kolmiyhteinen Jumala on sellainen kiintopiste, jonka varaan on hyvä rakentaa elämänsä pohja.

Palatkaamme takaisin tuohon evankeliumin mieheen. Vaikka hänellä oli elämän ulkoiset asiat hyvin, hänellä oli tärkeää kysyttävää Jeesukselta. Sisimmässään häntä kaiversi kysymys iankaikkisuudesta. ”Mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?” Elämän ulkonaiset asiat eivät ole koko elämä, vaan ihminen kaipaa myös merkitystä ja tarkoitusta elämään. Oliko tällainen elämän syvempi merkitys hukassa tältä mieheltä, siksi hän tuli Jeesuksen luokse? Nähdessään Jeesuksen kulkevan tietä pitkin hän huomasi, että nyt on hänellä mahdollisuus kysyä tuo kauan häntä askarruttanut kysymys.

Miehen ja Vapahtajan välisestä keskustelusta opimme vielä lisää tuosta miehestä. Hän on jo lapsesta saakka noudattanut Mooseksen lakia, hän on jo kaiken edellä sanotun lisäksi myös hurskas. Hän on elämässään pyrkinyt oikeaan ja hyvään. Tekstissä on hieno kohta, kun siinä sanotaan: ”Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi.” Jeesuksen rakastava katse on varmasti puhutellut miestä, mutta niitä seuraavat sanat saivat hänet masennuksiin. Jeesus nimittäin sanoi: ”Yksi sinulta puuttuu.” Tuon miehen ongelma oli omaisuus, mammona. Siihen hän oli kiinnittänyt sydämensä, ja kun Jeesus tahtoi auttaa miestä ja antaa vastauksen hänen kysymykseensä, se olikin liian raju vastaus. Myydä nyt kaikki pois, antaa rahat köyhille ja lähteä seuraamaan Jeesusta! Siksi tuo mies lähti alla päin pois Vapahtajan luota.

Kun riparilla opiskelimme käskyjä, niin ensimmäinen käsky on se kaikkein tärkein. ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” Silloin kun tätä käskyä muistaa, muistaa myös muut käskyt, sillä siitä seuraavat myös yhdeksän muuta käskyä. Mikä on tärkein asia elämässä, mihin me turvaudumme ja laitamme luottamuksen hädän hetkellä, se on käytännössä jumalamme. Onko se raha, omaisuus, maine, kaveripiirin suosio, vai Jumala? Tätä käskyistä ensimmäinen meiltä kysyy ja laittaa sitä miettimään.

Tämän tekstin äärellä kyselee aina sitäkin, että oliko Jeesus turhan ankara ja jyrkkä sanoissaan? Saattoiko rikas nuorukainen tuosta vaan myydä kaikki mitä omisti ja lähteä seuraamaan Vapahtajaa? Ehkä se kuitenkin oli tälle nuorukaiselle varattu tie seurata Jeesusta. Jokaisella on oma kutsumuksensa ja omat lahjansa seurata Vapahtajaa. Ei kaikkien tarvitse myydä omaisuuttaan, mutta juuri tälle miehelle se oli haaste ja kutsu Vapahtajan seuraamiseen. Siksi tänään kyselemme, millä tavalla Vapahtaja kutsuu meitä seuraamaan itseään?

Vaikka mies meni surullisena pois, Vapahtajan rakastava katse seurasi häntä. Ei Jumalamme rakkaus lopu siihen, jos ihminen menee pois. Niin usein mekin käännymme pois Jumalasta, yritämme pärjätä omillamme, ja lopulta huomaamme, että sittenkin Taivaallisen Isän luona on paras paikka ihmisellä. Tätä toivoisin, että rippikoulusta jää teille mieleen: Vapahtajan rakastava katse seuraa teitä, koko elämänne matkalla, ja että hänen luoksensa saa aina tulla, seurakunnan tilaisuuksiin ja ehtoollispöytään, rakkauden ja sovinnon aterialle.

Opetuslapsetkin olivat ihmeissään tästä miehen ja Vapahtajan kohtaamisesta. Siksi he kyselivät: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jumalan suuri lahja on siinä, että me emme pelastu lain noudattamisen tien, vaan armon tien kautta. Pelastus on Jumalan lahja meille Vapahtajan täytetyn työn vuoksi. Siksi Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”

Leirimme viimeisenä iltana monet teistä sanoivat, että on saanut uusia kavereita ja että on tutustunut paremmin toisiin. Monet yhteiset hetket - leikit, pelit ja hiljentymiset – jättävät muistonsa. Onhan rippikoulu erityinen aika ihmisen elämässä. Mutta leiri kestää hetkensä, muistot jäävät mutta samat tilanteet eivät sellaisenaan enää palaa. Silti on yksi, joka pysyy samana ja kulkee kanssamme, Hän on se, jota elämän matkalla saamme seurata, ja Hän rakastaa meistä jokaista.

Jumalan sana puhuu korkeista paikoista puhuessaan armosta. ”Niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on Hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.” Tai ”Missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi.”(Rm.5:20) Jumalan rakkaus on aina suurempi maailman pahuutta, ja kun me nöyrrymme Hänen eteensä, meille avautuvat pelastuksen lähteet.

Tänään konfirmaatiossa te tunnustatte sen uskon, joka lausuttiin julki teidän kastetilaisuudessanne. Vaikka ehkä arkaillen, kuitenkin luottavasti tunnustatte kuuluvanne Kristuksen opetuslapsijoukkoon. Teiltä ei odoteta korkealuokkaisia saavutuksia, vaan luottamusta siihen, että Kristus johtaa omiaan. Vaikka epäonnistuisimme, meitä ei jätetä yksin. Jeesus Kristus on mukana elämämme vaiheissa, sen suruissa ja iloissa. Tänään hän tulee luoksemme ehtoollisessa, antaen oman ruumiinsa ja verensä meille jokaiselle. Astukaa nyt Herran alttarin äärelle.