Piispa Peura: Pyhä Henki johtaa ihmistä

..............
Moni matkalainen kyselee mielessään: kuinkahan kotiväki jakselee? Mitä pidemmästä matkasta on kyse, sitä polttavammaksi kysely käy. Mitä kauempana kotoa on, sitä voimattomampi on auttamaan. Vastuu perheen ja läheisten selviytymisestä ei kuitenkaan katoa. Ja moni toivoo, että kotiin jääneiden lähellä olisi luotettavia ihmisiä, joiden puoleen nämä voisivat tarpeen tullen kääntyä.

Tällaisessa tilanteessa Jeesus on helluntaina. Hän on poistunut oppilaidensa keskuudesta taivaaseen Isänsä luokse. Tätä silmällä pitäen hän on valmistellut oppilaitaan jo edeltä. Hän kertoo lähdöstään pitkässä puheessaan. Jeesus tietää, mikä oppilaita odottaa maailmassa. ”En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua,” hän sanoi.

Silti oppilaat kokivat jäävänsä yksin. He olivat orpoja: vailla johtajaa, vailla tukijaa ja vailla puolustajaa. Viime mainittuakin tarvittiin, sillä pitkäperjantain jälkeen Nasaretilaisen kannattajien osa oli ankea. Herralla oli kuitenkin ratkaisu maailmaan jääneiden seuraajiensa tilanteeseen. Ratkaisu oli Toinen Puolustaja, Pyhä Henki.

Outo Pyhä Henki

Ensimmäisenä helluntaina Jeesuksen seuraajat oppivat tuntemaan Pyhän Hengen ja hänen voimansa. Otaksun, että tapahtumat olivat yllätys myös oppilaille itselleen.

Pyhä Henki on Jumalan kolmas persoona. Pyhän Kolminaisuuden persoonista hän on meille tuntemattomin ja oudoin, mutta silti meitä lähinnä. Outous aiheutuu siitä, että Pyhällä Hengellä ei ole Jumalan Pojan tai hänen Isänsä tavoin näkyviä kasvoja.

Voimme jotenkin kuvitella maailmankaikkeuden Luojan. Sanomme häntä Isäksi, koska hän jatkuvasti huolehtii luomistaan olennoista. Tarvitsemme hänen siunaustaan. Koska elämä on haurasta, sillä on hyvä olla Varjelija.

Jeesus Nasaretilaisessa puolestaan Jumala on saanut ihmisen kasvot. Hän on tullut näkymättömästä, tavoittamattomasta maailmastaan luoksemme. Hän on syntynyt yhdeksi meistä, elänyt ihmisen elämän ja lopulta sovittanut Isän ja luotujen rikkoutuneet välit. Meillä on ihmistä ymmärtävä ja ihmisen puutteet tunteva Pelastaja. Mutta kuka on Pyhä Henki? Ja mihin häntä tarvitaan?

Toinen puolustaja

Helluntain evankeliumissa Jeesus kutsuu Pyhää Henkeä toiseksi Puolustajaksi. Nimityksellä hän ilmaisee, että Pyhä Henki jatkaa Mestarin tehtävää tämän seuraajien keskuudessa. Hengen läsnäolo ei ole sidottu ajan ja paikan rajoitteisiin. Puheessaan Jeesus vakuuttaa kaksi kertaa, että Pyhä Henki on pysyvästi läsnä. Hän sanoo ensin: Isä ”antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti”. Pian hän jatkaa: ”hän pysyy luonanne ja on teissä”.

Tämä Pyhän Hengen taukoamaton läsnäolo tekee hänestä meille Jeesusta läheisemmän. Millaista on Hengen läsnäolo?
Kristillinen kirkko on oppinut tuntemaan Pyhän Hengen läsnäolon ja vaikutukset vähä vähältä. Joissakin kirkoissa korostetaan Hengen erityisiä lahjoja, kuten kielillä puhumista tai profetoimista. Toiset kirkot muistuttavat, että hengen hedelmiä ovat ilo, rauha ja kiitollisuus. Suurin lahjoista on rakkaus. Sen sisältönä on Jumalan käskyjen noudattaminen. Todellinen rakkaus ei ole mitä tahansa tunnetta. Se on omasta luopumista toisen hyväksi.

Kristityn kilvoitukselle Pyhän Hengen läsnäolo on kaikkein merkityksellisintä ehkä silloin, kun kristitty on voimaton tai kun hän on syntiensä vuoksi epätoivoinen. Juuri silloin tarvitaan sekä Totuuden Henkeä että Puolustajaa. Vaikka Pyhä Henki osoittaa meille usein niin karun totuuden itsestämme, hän myös saa meidät turvautumaan Kristuksen armoon.

Kristitty on saanut Hengen lahjaksi – henkilökohtainen

Jeesuksen sanoista käy ilmi, että Pyhä Henki annetaan kristityille lahjaksi. Lahja on hyvin henkilökohtainen. Sen saaminen ei ole sidoksissa ihmisen kelvollisuuteen. Pyhä Henki annetaan niille, jotka itsessään eivät ole erityisiä, vaan kaipaavat elämäänsä Jumalan läsnäoloa.

Luterilainen usko korostaa, että Pyhän Hengen toiminta on sidoksissa Jumalan sanaan. Missä julistetaan sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, siellä Pyhä Henki toimii. Myös kasteen sakramentti on hänen toimintansa välikappale. Niistä, jotka ovat syntisiä ja uskoa vailla, Pyhä Henki tekee Kristuksen omia ja Kristukseen uskovia. Samoin tapahtuu ehtoollisen sakramentin kohdalla: pyydämme Pyhää Henkeä avuksi, että osaamme ottaa ehtoollisen lahjan vastaan yksinkertaisella uskolla ja että se liittäisi meidät Herraamme Kristukseen.

Nämä esimerkit osoittavat, että ihminen ei voi hallita eikä ohjailla Pyhän Hengen toimintaa. Henki on vapaa ja riippumaton. Sen vuoksi käy juuri päinvastoin: Pyhä Henki ohjaa ihmistä, saa hänet pysymään Kristuksen yhteydessä ja jatkamaan kristityn kilvoitusta.

Papin erityinen pyyntö

Niinpä helluntain messussa kristityt pyytävät Pyhää Henkeä elämäänsä. Alkuvirren sanoista kävi jo ilmi, mistä on kysymys: Pyhä Henki tarvitaan elämän lähteeksi, kovan mielen pehmittäjäksi, totuuden ja voiman tuojaksi, sokeiden silmien avaajaksi, ymmärryksen saamiseen, langenneita armahtamaan, vihollista karkottamaan, Isän tuntemiseen ja Poikaan turvautumiseen.

Virrellä 111 on näiden pyyntöjen lisäksi erityinen merkitys kirkossa. Sen saattelemana vihitään niin papit kuin piispat kirkon erityiseen virkaan. Vihkitoimitukseen ryhtyessään kirkko tietää olevansa Jumalan armon ja Pyhän Hengen toiminnan varassa. Tänäänkin aavistamme, että näistä seitsemästä tulee todellisia pappeja vain, jos he saavat Jumalan Pyhän Hengen avuksi viranhoitoonsa.

Pappi tarvitsee monta kertaa työssään Pyhän Hengen apua, johdatusta ja lohdutusta. Saarnan valmistaessaan pappi on usein ahtaalla. Hän tarvitsee oivalluksia, rohkeutta ja ymmärrystä keskittyä olennaiseen. Pyhä Henki tuo valon pohdintoihimme, kun mietiskelemme Jumalan sanaa.

Ihmisten kohtaamisessa papilla on oltava taitoa ja viisautta. Tilanteet ovat erilaiset ja vaihtuvat nopeasti. On kyettävä kuuntelemaan kärsivällisesti, kysyttävä hienovaraisesti, luettava sanattomia viestejä, tunnistettava ihmisen hengellinen kaipuu ja rohjettava puhua epäröimättä. Tähän kaikkeen sananpalvelija on valmiimpi, jos hän pyytää Pyhän Hengen johdatusta.

Tätä silmällä pitäen seurakunta hiljentyy rukoukseen vihkimyksen jälkeen ja pyytää: ”Anna Pyhän Hengen lahja palvelijoillesi, jotka nyt on vihitty pappisvirkaan”. Älköön tämä rukous jääkö kohdallanne ainutkertaiseksi. Pyytäkää itsekin yhä uudestaan, päivittäin, että Pyhä Henki ohjaisi työtänne pappeina. Häneltä saatte viranhoitoon viisautta, lujaa totuudellisuutta ja nöyrää rohkeutta.

Tehtävä

Kristillinen kirkko syntyi ensimmäisen helluntaina. Silloin koettiin jotain uutta. Eri puolilta maailmaa Jerusalemiin tulleet hurskaat juutalaiset kuulivat yksinkertaisten galilealaisten puhuvan kotiseutujensa kielillä. Erikoinen ilmiö ei ollut vain poikkeuksellinen uskonnollinen kokemus, jolla Kristus halusi rohkaista maailmaan jääneitä seuraajiaan. Ilmiöllä oli tietty tarkoitus. Kuulijat sanoivat: ”me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”

Pappisvihkimyksen pyynnössä ”anna heille Pyhä Henkesi” on kysymys juuri tästä. Kristillinen kirkko tarvitsee sananjulistajia, niitä, jotka kertovat omalla persoonallisella tavalla ja kuulijoiden ymmärtämällä kielellä Jumalan suurista teoista. Olennaista on, että julistettaessa Pyhä Jumala saa kunnian. Ja yhtä olennaista on, että seurakuntalaiset kuulevat evankeliumin, luottavat syntien anteeksiantamukseen ja rohkaistuvat elämään Jumalan armosta. Tähän tehtävään teidät on kutsuttu.

Aamen.

....
ANNA HEILLE PYHÄ HENKESI
Saarna pappisvihkimyksessä 12.6.2011
Joh. 14:15-21